Valtiovarainministeriön korkea virkamies totesi hätähuudonomaisesti viime viikolla, että sote-alueita on kerta kaikkiaan liikaa. Hänen mielestään hyvinvointialueiden määrä tulisi puolittaa yhdenvertaisuuden toteutumiseksi, palvelujen varmistamiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Eihän tämä ole uutinen. Vastaavanlaisia asiantuntijalausuntoja esitettiin jo ennen kuin Sanna Marinin hallitus päätyi maakuntapohjaiseen, 21 hyvinvointialueen ratkaisuun. Kun vielä Helsingin annettiin muodostaa oma ”hyvinvointialueensa”, maahamme rakennettiin todellinen sote-himmeli.
Vuonna 2015 sosiaali- ja terveyspalvelujen asiantuntijoita pyydettiin vertaamaan 10-12 alueen ja 15-19 alueen mallia. Tulokset olivat hyvin selkeät:
Palvelujen yhdenvertaisuuden ja saatavuuden kannalta 10-12 alueen mallia pidettiin erinomaisena, kun taas 15-19 alueen malli arvioitiin tyydyttäväksi. Tuottavuuden, palvelujen vaikuttavuuden ja kustannusten hillinnän osalta edellinen todettiin hyväksi ratkaisuksi, kun taas jälkimmäinen heikoksi. Edellinen malli nähtiin soveltuvan alueen muiden tehtävien järjestämiseen erinomaisesti ja jälkimmäinen vain tyydyttävästi. Molempien ratkaisujen olisi kuitenkin katsottu tukevan erinomaisesti kansanvaltaisuuden toteutumista sote-palvelujen järjestämisen osalta.
Samaan tulokseen päätyneitä selvityksiä oli päättäjien käytettävissä enemmänkin. Siitä huolimatta hallitus pirstoi maan kahteenkymmeneenyhteen hyvinvointialueeseen. Asiantuntijat varoittivat heti, että erityisesti pienempien alueiden kantokyky ei riitä huolehtimaan palveluista. Nyt tämä sote-paketti on ajautumassa kovaa vauhtia taloudelliseen mahdottomuuteensa. Eikä se näytä kykenevän huolehtimaan kansalaisten yhdenvertaisuudesta sen enempää perusterveydenhoidon kuin erikoissairaanhoidonkaan palvelujen osalta.
Tuorein asiantuntijakannanotto saatiin joulukuussa 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön alivaltiosihteeri Marina Erholan johtama asiantuntijaryhmä ehdotti, että hyvinvointialueiden rakennetta ja määrää olisi arvioitava jo ennen kevään 2027 eduskuntavaaleja. Ryhmän mielestä 6-11 aluetta olisi oikeampi määrä huolehtimaan kansalaisten sote-palveluista. Samaa ehdotti alussa mainitsemani valtiovarainministeriön ylijohtaja Ville-Veikko Ahonen.
Olisiko nyt viimeinkin aika ottaa sote-sopan lusikka kauniiseen käteen, kuunnella asiantuntijoita ja unohtaa politiikan järjestönikkarien laskelmat siitä, mikä aluejako takaisi parhaan tuloksen vaaleissa?
