Suomi on kansainvälisten datakeskusjättiläisten luvattu maa. On mainittu viileä ilmasto, ennustettava toimintaympäristö, vakaa peruskallio ja uusiutuvan energian hyvä saatavuus. 

Datakeskuksen tulo paikkakunnalle tuo elinvoimaa, työpaikkoja ja verotuloja. Miljardiluokassa liikkuvista investoinneista tulee kotimaisille yrityksille ja kansantalouteen arviolta noin 30 %. Valtaosa miljardeista menee ulkomailta tuotavaan erikoisteknologiaan, kuten kalliisiin tekoälysuorittimiin.

Koko datakeskusbuumi, sen mittakaava ja vauhti, on yllättänyt Suomen kaavoituslainsäädännön ja kunnat. Megakoon datahallit ja niiden infra vaatii valtavasti tilaa, satoja hehtaareja. Tämä on osattava ottaa huomioon kaavoituksessa. Lainsäädännössä on parhaillaan käynnissä useita merkittäviä uudistuksia, joilla on vaikutusta datakeskusten sijoittumiseen, kaavoitukseen ja lupatoimintoihin. Esillä on ollut mm. uusi alueidenkäyttölaki ja valitusoikeuden rajaaminen, jotka toteutuessaan herättävät varmasti erilaisia kannanottoja.

Datakeskushankkeiden kaavoituksessa on asetettava riittävät raamit ympäristövaikutuksille, digitaalisen kasvun ei pitäisi tapahtua luonnon monimuotoisuuden kustannuksella. Luontokadon pysäyttäminen on yleisesti ja yhteisesti hyväksytty tavoite. Se edellyttää, että arvokkaat luontotyypit ja ekologiset käytävät rauhoitetaan rakentamiselta.

Myös asukkailla on oikeus turvalliseen ympäristöön. Kaavoituksessa on huomioitava suoja-alueet ja turvaetäisyydet muuhun asutukseen ja riskikohteisiin, kuten satamaan, kemikaalilaitoksiin ja tulvariskialueisiin.

Ettei menisi pelkäksi synkistelyksi, on tuotava esiin myös yhteiskunta- ja ympäristövastuuta edistävät toimet. Sellaisia ovat esimerkiksi paikallisyhteisöjen tukeminen, yhteistyö alan koulutuksen kehittämiseksi, hukkalämmön kierrättäminen kaukolämpöverkkoon ja teollisuuden käyttöön sekä investoinnit puhtaaseen energiaan.