Viime viikolla Ukraina iski Koiviston ja Laukaansuun öljysatamiin. Näillä satamilla on ollut tärkeä rooli, kun Venäjä on rahdannut varjolaivastollaan öljyä maailmalle ja vahvistanut sotakassaansa. Ukrainan iskujen strateginen perustelu on kristallin kirkas. Niiden onnistunut toteutus kertoo Ukrainan kyvyistä hyödyntää moderneja miehittämättömiä ilma-aseita.
Koivisto sijaitsee vain viidenkymmenen kilometrin päässä Suomen rajasta. Ennen talvisotaa, jolloin valtaosa Karjalan kannaksesta kuului Suomelle, Koiviston kauppalassa asui lähes 12 000 asukasta. Iso osa koivistolaisista siirtyi sotien jaloista evakkoon eteläiseen Kymenlaaksoon. Haminassakin asuu paljon koivistolaiset juuret omaavia perheitä. Ukrainan taistelu oman itsenäisyyden ja suvereniteetin puolustamiseksi on tullut hyvin lähelle. Ei vain kilometreissä mitattuna, vaan myös henkisesti. Sodan savut ovat tykinkantaman päässä.
Suomi ja suomalaiset ovat olleet ukrainalaisten tukena koko sen ajan, kun sotaa on käyty. Olemme avustaneet Ukrainaa lukuisilla tukipaketeilla taloudellisesti ja puolustusmateriaalitoimituksin. Suomen valtionjohto on lisäksi ollut aktiivinen sekä EU:ssa että Natossa jatkuvan ja riittävän tuen varmistamiseksi Ukrainalle. Tämä ei ole ollut viime aikoina itsestään selvää. EU:ssa jarrumiehen roolin on ottanut Unkari käyttäen veto-oikeuttaan yksimielisyyttä vaativissa tukipäätöksissä. Lisäksi epäillään, että maan ulkoministeri on vuotanut tietoja Venäjän kollegalleen EU:n suunnitelmista.
Donald Trumpin toisella presidenttikaudella USA:kin on muuttunut arvaamattomaksi Ukrainan tuen jatkamisen osalta. Asetoimitukset ovat takkuilleet ja epävarmuus tuen jatkumisesta on lisääntynyt. Lisäksi Trump tuntuu olevan kiinnostunut enemmän omista ja maansa kauppasuhteista Venäjän kanssa kuin läntisten arvojen ja Ukrainan suvereniteetin puolustamisesta.
Israelin ja USA:n yllättävä ja etukäteen liittolaisilleen ilmoittamatta tapahtunut hyökkäys Iraniin on heijastunut myös Ukrainan tilanteeseen. Koska USA on Lähi-Idässä nyt aktiivinen sodan osapuoli eikä vain ”tukija”, sen mielenkiinto Ukrainan suuntaan vähenee varmasti entisestään. Monet merkit viittaavat siihen, että aivan niin kuin Venäjäkin laski väärin, miten nopeasti se Ukrainan kaataa, myös Trumpin kaavailut Iranin pikaisesta murskaamisesta osoittautuvat virheellisiksi.
Vastuu Ukrainan tukemisesta on jatkossa entistä enemmän eurooppalaisilla. Venäjän sotilaalliset, alueelliset ja poliittiset tavoitteet Ukrainan alistamiseksi on saatava torjutuksi. Ukraina on myös integroitava tiiviimmin Eurooppaan ja hyväksyttävä EU:n jäseneksi, mikä on heidän oma tavoitteensa. Venäjä on saatava hyväksymään se, että Ukraina päättää omasta tulevaisuudestaan itse.
Juuri nyt olisi tilausta todellisille rauhan tekijöille. Nyt ei tarvita niitä, jotka keskittyvät kerskumaan sotavoimillaan ja ilakoimaan tekemillään tuhoilla. Tyrmäyksistä ja selkävoitoista ei ole rauhan eväiksi.
