Joulukuun puolivälissä Haminan Vallikadulla asuva Mirja Haapanen sai yllättävän englanninkielisen viestin: Oletteko kotona 22.12.? Mirja ja hänen miehensä Markku eivät empineet hetkeäkään. He vastasivat: Kotona ollaan – tervetuloa! Viestin lähettäjä oli 56-vuotias japanilainen Chihiro Yoshimura Kiotosta. Juuri joulun alla hän ilmestyi matkalaukkuineen Haapasten oven taakse, ja vastaanotto oli sydämellinen.  

Ihan ventovieraasta ei toki ollut kyse. Yoshimuran ja Haapasten yhteys syntyi jo yli neljännesvuosisata sitten, kun Chihiron aviomies aloitti työt Haminan Neuvottomassa Nana Eurooppa -nimisessä puutavarayhtiössä. Vaimo alkoi etsiä tekemistä itselleen, hakeutui kansalaisopiston suomen kielen kurssille ja sai kuulla myös kudontapiiristä, josta löytyikin alan taitaja, Mirja Haapanen. Ikäerosta huolimatta naiset ystävystyivät. Seurasi vierailuja puolin ja toisin niiden kolmen vuoden aikana, jotka Yoshimurat Haminassa asuivat.

Chihiro muistelee kutoneensa Haminassa mattoja ja poppanoita. Pois muuttaessaan hän halusi viedä mukanaan Mirjalta ostamansa pienet kangaspuut. Ne ovat edelleen hänen kotonaan Kiotossa. 

– Meidän pienessä talossamme ne näyttävät valtavilta, Chihiro kertoo.

Kudontaharrastus jäi, kun tilalle Japanissa tuli monenlaisia työtehtäviä. Suomessa hän ehti käydä ennen jouluvierailua vain kerran tyttärensä kanssa vuosia sitten. Mutta side Suomeen ja erityisesti Haminaan on säilynyt huolimatta harvalukuisista ja satunnaisista yhteydenotoista. Haapaset myöntävät olevansa huonoja yhteydenpitäjiä, mutta heidän ihmeekseen se ei ole mitenkään latistanut Mirjan ja Chihiron välistä ystävyyttä. Mirja kaappasi Chihiron luontevasti mukaansa jo tuloiltana ja lähti esittelemään hänelle Haminan erikoisuutta, joulukalenteri-ikkunoita.  

Tämä on kuin palaisi kotiin!

Tällä kertaa Suomeen lähtöä edelsi Chihirolla erittäin tiivis työtahti. Hän antaa englannin yksityisopetusta lapsille ja tekee lisäksi töitä toimistossa ja museossa. Kolmen työn tekeminen on japanilaisittainkin paljon. 

– Tuli sellainen tunne, että tarvitsen lepohetken, hän kertoo. Päätös muutaman päivän matkasta syntyi vain kuukausi ennen matkaa. 

– Se oli pikapäätös, mutta kaipasin juuri tätä Suomen verkkaista elämäntapaa ja rauhaa. On kuin olisin palannut kotiin! 

Chihiro ei pidä ollenkaan mahdottomana, että muuttaisi miehensä kanssa Haminaan eläkkeelle jäätyään. 

– Edellisessä elämässäni minun on täytynyt olla suomalainen, hän nauraa.

Chihiro kertoo, ettei hän koskaan Haminassa asuessaan kokenut rasismia. 

– Muistan, kun olin ystäväni kanssa menossa ostoksille bussilla ja edessämme istui pikkupoika, joka kääntyi ja tuijotti meitä koko matkan ajan, Chihiro kertoo. 

– Se oli japanilaisesta ystävästäni outoa, mutta ymmärrän, että olimme tietenkin erikoinen näky Haminassa. Chihiron omat kokemukset suomalaisista ovat myönteisiä, joten hän suhtautuu maltillisesti myös silmien venyttelystä Suomessa nousseeseen kohuun. Hänen mukaansa tapaus on päätynyt Japanissa julkisuuteen nimenomaan siksi, että venyttelijät ovat kansanedustajia. 

– Japanilaisia se silti enimmäkseen naurattaa, hän sanoo.

– Aivan eri asia olisi, jos japanilaisia halventavia eleitä harrastaisivat kiinalaiset! Silloin kyse olisi todella vakavasta asiasta, hän vakuuttaa. Suomen maakuva on Japanissa hänen mielestään edelleen hyvä eivätkä muutaman suomalaisen rasistiset eleet riitä tuhoamaan maiden välisiä suhteita.

– Ikäviä ne toki ovat, hän myöntää. 

Lyhyellä Suomen matkallaan Chihiro ehti tavata myös muita haminalaisia ystäviään.