Tämä presidentti Mauno Koiviston lausahdus on ollut mielessäni nykyisin päivittäin. Se ei liity Venäjän jo neljättä vuotta jatkuneeseen hyökkäykseen Ukrainaan eikä Israelin aggressiivisiin toimiin Gazassa ja Länsirannalla. Provosointia sen sijaan on, kun Venäjän hävittäjät lentävät transponderit suljettuna Viron ilmatilassa lähes varttitunnin ajan sekä se, kun venäläisten tai heidän bulvaaniensa lähettämät droonit risteilevät Tanskan, Norjan ja Ruotsin lentokenttien yläpuolella. Provosoinnin tunnusmerkit täyttyivät myös, kun Suomen puolustusvoimien verkkosivuille kohdistettiin laaja verkkohyökkäys. Julkisuuteen ei ole kerrottu arvioita tekijöistä, mutta luulen, että armeijan tiedusteluyksiköillä tietoa kyllä on.

Onko niin, että meidän tulee vain sietää tällaista ja pysyä Mauno Koiviston kannan mukaisesti provosoitumatta? Vai ollaanko jo sietokyvyn äärirajoilla. Tätä kysymystä pohditaan näinä aikoina hyvin vakavasti Naton esikunnissa ja Euroopan maiden johtajien keskuudessa. YK:n turvaneuvoston hätäistunnossa Venäjän hävittäjien ilmatilaloukkausten takia Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorsky ilmoitti, että nyt riittää. Vladimir Putinille suunnatussa viestissä hän totesi, että ”Teitä on varoitettu. Jos jatkossa ohjus tai lentokone saapuu ilmatilaamme ilman lupaa – joko tahallaan tai vahingossa – ja ammutaan alas ja hylky putoaa Naton alueelle, älkää tulko tänne valittamaan siitä.”

Vladimir Putinia on maaniteltu neuvottelupöytään hyvällä ja pahalla – toistaiseksi lähinnä hyvällä. USA:n presidentti Donald Trump tarjosi Putinille mahdollisuutta ottaa askeleita tulitauon ja rauhan suuntaan kahdenkeskisessä tapaamisessa Alaskassa. Tapaaminen päättyi ilman tuloksia. Päin vastoin, Venäjän ilmaiskut Kiovaan ja muihin kaupunkeihin ohjuksin ja droonein ovat vain kiihtyneet. Eikä siinä kaikki. Venäjän varjolaivaston aiheuttamien kaapelirikkojen rinnalla meitä härnätään yhä useammin ”harhautuneilla” drooneilla ja muilla ilmatilan loukkauksilla.

Kreml jatkaa näiden osalta tutuksi tullutta ”kieltämisen” taktiikkaa. Hävittäjänsä ovat kuulemma lentäneet vain sallituilla alueilla ja Romaniassa ja Puolassa risteilleet droonit olisivat olleet jopa Ukrainan lähettämiä. Muistuu mieleeni 26.11.1939 Neuvostoliiton ampumat Mainilan laukaukset. Väittivät niitä suomalaisten ampumiksi ja siihen nojaten aloittivat talvisotaan johtaneen hyökkäyksensä.

Tätä samaa ajatuskulkua löytyy Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin puheenvuorosta YK:n yleiskokouksessa menneellä viikolla, kun hän totesi, että ”Nato ja Euroopan unioni haluavat julistaa, ovat itse asiassa jo julistaneet todellisen sodan maatani vastaan ja osallistuvat siihen suoraan”.

Venäjä puhuu edelleen Ukrainaan suuntautuneesta hyökkäyksestään sotilaallisena erillisoperaationa, mutta katsoo Ukrainaa taloudellisesti ja materiaalisesti tukevien länsimaiden olevan jo nyt suoranaisessa sodassa Venäjää vastaan. Ollaan hyvin lähellä sellaista tilannetta, että jos joku Nato- tai EU-maa ampuu alas venäläisen ilma-aluksen, vaikka kykenisi todistamaan sellaisen tunkeutuneen omalle alueelleen, Venäjä aloittaa avoimen sodan. Asetelma on absurdi. Kuinka pitkään läntinen maailma jaksaa, tai sen on viisasta enää toimia Matteuksen evankeliumin mukaisesti: ”Älkää tehkö pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin”?