Haminan lukio järjesti opiskelijoilleen teemapäivän otsikolla ”Lukutaito on mielen supervoima”. Koulu kutsui kielen tai kirjallisuuden parissa työskenteleviä entisiä Haminan ja Vehkalahden lukion opiskelijoita kertomaan omasta työstään ja ajatuksiaan lukemiseen liittyen.

Päivän alkoi liikuntahallilla kaikille yhteisellä tilaisuudella, missä puheenvuoron piti toimittaja, tietokirjailija, ravintolakriitikko Venla Rossi. 

Neuvojen ja ohjeiden tuputtamisen sijaan hän totesi, ettei aio sanoa opiskelijoille, että heidän kannattaisi ja pitäisi lukea kirjoja.

–Olkaa kaikin mokomin lukematta jos ei kiinnosta. Aion ainoastaan kertoa, mitä kirjojen lukemisesta on seurannut minulle henkilökohtaisesti eri elämänvaiheissa. 

–Olen nykyisin freelance toimittaja. Kirjoitan juttuja Suomen suurimpiin ja arvostetuimpiin julkaisuihin, ja olen ollut  ehdolla joihinkin journalisti -palkintoihin ja jopa voittanut joitakin niistä. Olen julkaissut kirjoja ja saanut tavata tosi paljon erilaisia jännittäviä ihmisiä. Olen saanut matkustaa ja syödä maailman parhaissa ravintoloissa. 

Kuulostaa hohdokkaalta, mutta Venla jatkaa:

– Mutta juurikaan mikään siitä ei ole omaa ansiotani. Se on enimmäkseen sellaista ajautumista onnekkaissa olosuhteissa. 

Venlan molemmat vanhemmat työskentelevät alalla, missä ollaan tekemisissä kirjojen, kielen ja kirjallisuuden kanssa. Kirjat ovat aina olleet merkittävä osa perheen elämää. Kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia lähtökohtia esimerkiksi lukemiseen. Venla arvelee, että tämän päivän nuorille lukemisen aloittaminen on vaikeampaa.

– Sain ensimmäisen kännykän 15-vuotiaana, eikä sillä voinut tehdä mitään muuta kuin pelata matopeliä ja tekstailla joillekin pojille, joihin olin ihastunut. Minulla ei siis ollut koko ajan kädessäni, taskussani tai laukussa sellaista älylaitetta, joka olisi heikentänyt keskittymiskykyäni tai kilpaillut lukemisen kanssa. 

Venlan puheessa tulee esille myös nuoruudessa koetut yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet. Niihin ei mikään auttanut yhtä hyvin kuin lukeminen.

– Ne auttoivat kahdella tavalla: huomasin, että on olemassa ihmisiä, jotka ajattelevat samansuuntaisesti kuin minä, mutta paremmin ja viisaammin. Huomasin myös, että olen tietyllä tavalla onnellinen kun luen hyvää kirjaa. Kirjat tekivät minusta jotenkin vahvemman. Minusta tuntui etten ole niin riippuvainen siitä ketä ihmisiä minun ympärilläni on, koska minulla oli kirjat. 

Venla kertoi hieman myös työskentelystään kirjoittaessaan juttua Salainen ystävä. Se julkaistiin  Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä viime heinäkuussa, ja herätti paljon huomiota. Juttu kertoo Saana Airtolasta, josta 12-vuotiaana tuli tunnetun, täysi-ikäisen muusikon salainen ystävä. Juttu valottaa, miten epätasainen valta-asema ja viestittelyn sävy voi horjuttaa nuoren ihmisen tunne-elämää. Oli sattumaa, että Venlan Haminan vierailun aamuna Pyhimys, eli räppäri Mikko Kuoppala myönsi julkisuudessa olevansa tuo muusikko. 

Jutun otsikko on lainaus Venla Rossilta.