Olemme kesän kynnyksellä. Tammi- ja helmikuu luetaan talvikuukausiksi, kolme seuraavaa muodostavat kevään ja nyt pitäisi alkaa kesä. Lapsuuden muistoissani neljän vuodenajan vaihtelut olivat selvät. Talvella oli paukkuvia pakkasia ja lunta riittämiin, yleensä liikaakin. Se ei haitannut – päinvastoin. Kevät oli valoisuuden, lumien sulamisen, pikkupurojen, Summanjoen tulvimisen ja muuttolintujen saapumisen aikaa. Kesä oli lämmin ja minulla oli heinänuha. Syksyt olivat synkeitä, kuraisia, harmaita ja sateisia. Joulut olivat valkeita jouluja. Lumeton joulu oli harvinaisuus.

Nyt on toisin. Puhutaan ilmaston muutoksesta, minkä asianomaiset tieteentekijät ovat osoittaneet todeksi. Muutosta yritetään kyllä hillitä, mutta tuntuu kuin taistelisimme tuulimyllyjä vastaan. Tosin, jos emme taistelisi, muutoksen vauhti olisi moninkertainen.

Ilmastotieteiden totaalisena amatöörinä tuntuu, että vuodenaikojen erot ovat kaventuneet. Talvet ovat lauhempia eikä pysyvää lumipeitettä saada eteläisessä Suomessa kuin lopputalvesta. Keväät ja syksyt ovat pitempiä kuin lapsuuteni vuosina eikä kesäkään ole enää entisenlainen. Tai ainakin siltä tuntuu. Yölämpötila vielä pari viikkoa sitten täällä Espoossakin meni pakkasen puolelle.

Ilmastonmuutos ei heijastu vain meihin ihmisiin. Se on vaikuttanut myös lintujen elämään. Suomessa talvehtivien lajien määrä on pikkuhiljaa kasvanut. Monien lajien elinalueet ovat laajentuneet pohjoisen suuntaan. Suomenlahti tuntuu kuitenkin olevan aika suuri kynnys monelle lajille siirtyä pesimään Viron ohella myös tänne Suomeen. Yksi vuosien varrella eniten seuratuista on kattohaikara. Niitä tavataan kyllä Suomessa vuosittain, mutta vain kerran se on täällä pesinyt, vuonna 2015 Varsinais-Suomessa. Nyt näyttäisi siltä, että tänä vuonna yksi kattohaikarapari on hyväksynyt lintuharrastajien rakentaman pesän Turun Topinojalla.

Lintulajien levittäytymisestä minulla on yksi konkreettinen kokemus. Kun 1980-luvun alussa purjehdimme kesäisin Saaristomeren ja Ahvenanmaan suuntaan, ensimmäiset kyhmyjoutsenet tulivat kolkuttelemaan veneen kylkeä vasta Kökarissa Ahvenanmaalla. Vuosien kuluessa niitä alkoi esiintyä yhä idempänä. Nykyisin laji on ”valloittanut” koko Suomenlahden rannikon ja levinnyt myös järvialueille sisämaahan.

Suomea markkinoitiin aikoinaan maailmalla neljän selkeän vuodenajan maana. Valokuvin tämä oli helppo todistella. Vastakohtana pidettiin keskisen Euroopan, kuten Iso-Britannian, sumuisia ja harmaan sateisia maisemakuvia vuoden jokaiselta kuukaudelta. Nyt tuntuu siltä kuin olisimme täällä Suomessa samassa tilanteessa.

Toivottavasti kohta alkavana kesänä aurinkoa ja sadetta saadaan sopivassa suhteessa, niin että luonto pärjää ja että kesä olisi hyvä kesä sään puolesta meille ihmisillekin.