Se ei ollutkaan sitten AKT, joka pysäytti Suomen. Tempun teki Suomen nuorten jääkiekkomaajoukkue, joka pani lähes kolmen miljoonan suomalaisen pehvat penkkiin viimeistään dramaattisen loppuottelun tv-lähetyksen ajaksi. Ja kultaa tuli.

Olen seurannut ikäni urheilua – vuosien ajan jopa sisältä käsin. En muista, että koskaan minkään lajin nuorisojoukkue tai -urheilija olisi saanut samanlaista huomiota osakseen, mitä pikkuleijonat nyt saivat. Koko Suomi tietää tänään, keitä ”häkkipäät” Puljujärvi ja Laine ovat – tai ”Kassu” Kapanen. Sana on kiirinyt myös NHL:ään asti.

MM-kisat osoittivat, että leijonan pennut eivät ole lammasten sukua. Useissa matseissa juuri Suomi oli se, joka ”nousi lopulta voittoon”. Joukkueesta löytyi siis myös asennetta. Ei ihme, että niin media kuin maamme poliittinen kermakin nostivat pikkuleijonat esimerkiksi muillekin kuin urheiluväelle. ”Suomi nousuun” osaamisella ja asenteella!

Tottahan se on. Pikkuleijoniin on liitettävissä runsaasti laajempaakin symboliikkaa. Hehän eivät edusta hiihtoa eivätkä yleisurheilua, joita on pidetty suomalaisen huippu-urheilun kivijalkoina, aivan kuten metsä- ja metalliteollisuutta elinkeinoelämän puolella. He ovat enemmänkin alansa peliteollisuuden ilmentymiä sanan alkuperäisessä merkityksessä, todellisia startuppeja. Nuorten MM-kisat ovat nuorille jääkiekkoilijoille näytön paikka, oma slush-tapahtuma. Joillekin on tarjolla kultalusikka, mutta kaikissa tapauksissa sen ansaitseminen edellyttää jatkuvaa kehittymistä, terveyttä ja tuuriakin.

Kaikesta yksittäisiin pelaajiin liittyvästä kohkaamisesta huolimatta nuoret gladiaattorinalut olivat ymmärtäneet loistavasti joukkueurheilun ytimen. On pelattava sille, jonka logo on rinnassa, ei sille, jonka nimi lukee selässä. Nyt rinnassa oli Suomen joukkueen leijonavaakuna!

Juuri tämä on minusta tärkein oppi, mitä pikkuleijonat meille kaikille antoivat. Jos olet joukkueen jäsen, tehtäväsi on pelata joukkueelle – ei itsekkäästi ja omaan pussiin. Siitä syntyykin meille jokaiselle hyvä kysymys: mitkä ovat ne joukkueet, joiden eteen me olemme valmiit työskentelemään ilman, että oma, yleensä lyhytaikainen, etu on päällimmäisenä mielessä?

Hyvällä joukkuepelillä on saatavissa nykyistä parempia tuloksia niin urheilu- ja muissa harrastustoiminnoissa, kunta- ja seutukunta-asioissa, mutta myös laajempien kokonaisuuksien yhteydessä. Juuri nyt joukkuehengen löytymistä, yhteisesti asetettuja tavoitteita ja täysimittaista sitoutumista odottaisin esimerkiksi työmarkkinakentälle.

Karttaa katsomalla kaakonkulman kunnista ja kaupungeista voisi ajatella syntyvän hyvä joukkue monien tavoitteiden saavuttamiseksi. Matkailumarkkinoinnin saralla yhteistyö onkin parantanut merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Kaakko 135 -kampanjointi tuo hyvällä tavalla esille sekä seutukuntaa kokonaisuutena että yksittäisten kuntien ja kaupunkien erityispiirteitä. Näyttää myös siltä, että yhä useammat matkailupalveluja tarjoavat yritykset ovat sitoutuneet yhteisiin ponnistuksiin tosissaan. Ollaan hyvällä polulla.

Omassa suhteellisuudessaan hyvälle polulle on löytänyt minusta myös Haminan Palloilijoiden naisten ja tyttöjen pesistoiminta. Siitä huokuu juuri niitä ominaisuuksia, joita hyvällä ja menestyvällä joukkueella tapaa olla: tekemisen meininki, yhteiset tavoitteet sekä iloisuus. En yhtään epäile, etteikö myös HP:n miesten edustusjoukkuekin kulkisi samoja polkuja. Siksi odotankin innolla tulevaa pesiskesää, joka kaiken lisäksi voidaan aloittaa uudella hiekkatekonurmella.