20. kesäkuuta 1941 perustettiin Virolahdella neljännen prikaatin henkilökunnasta, varusmiehistä sekä eteläkymenlaaksolaisista reserviläisistä Jalkaväkirykmentti 4 (JR 4). Asetakin olkapolettiin ommellun punamustan nauhan vuoksi rykmenttiä ryhdyttiin kutsumaan Punamustarykmentiksi.
JR 4:n perinteitä vaalivat nykyisin Punamustarykmentin perinneyhdistys, Kymen jääkäripataljoonan kilta sekä osana Karjalan prikaatia Vekaranjärvellä toimiva Kymen jääkäripataljoona. Rykmentin riveissä sotineiden omaistensa sotatietä voi seurata netissä osoitteessa https://sotapolku.fi/sotapolut/jalkavkirykmentti-4/.
Jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 22. kesäkuuta. Punamustarykmenttiin kuuluneet joukot saivat tulikasteensa jo 29. kesäkuuta Virolahden Paation saarella, sekä mantereella Reinikkalan ja Ylä-Urpalan kylissä. Ensimmäisiltä tappioiltakaan ei säästytty.
Elo-syyskuussa 1941 rykmentti osallistui talvisodan rauhanteossa menetetyn Karjalan kannaksen takaisinvaltaukseen. Punamustat olivat muun muassa mukana Suomen sotahistorian suurimpana saarrostustaisteluna pidetyn Porlammin motin taisteluissa Viipurin eteläpuolella. Taistelujen kiivaudesta kertoo, että rykmentti otti kannaksella yli kaksi tuhatta sotavankia. Myös omat tappiot olivat raskaat.
Lokakuun alussa rykmentti siirrettiin junakuljetuksin jatkamaan hyökkäysvaiheen taisteluja pohjoisemmaksi, Seesjärveä ja Äänisjärveä erottavalle Maaselän kannakselle. Lähes neljä kuukautta kestäneiden yhtämittaisten taisteluiden jälkeen rykmentti siirrettiin maaliskuun 1942 puolivälissä reserviksi Äänisjärven pohjoispäässä sijaitsevan Karhumäen maisemiin.
Toukokuussa rykmentti sai käskyn siirtyä sotahistoriansa kolmannelle kannakselle Aunukseen. Siellä olivat edessä asemasotavaiheen taistelut Äänisestä Laatokkaan laskevan Syvärijoen (venäjäksi Svir) alajuoksulla. Kesäkuusta 1943 lähtien rykmentti toimi osana 8. divisioonaa Aunuksessa päämajan reservinä ja tehden linnoitustöitä.
Neuvostoliiton kesän 1944 suurhyökkäys alkoi Karjalan kannaksella 10. kesäkuuta. Vastaava hyökkäys alkoi Syvärillä 21. kesäkuuta.
Punamustarykmentti osallistui heti seuraavasta päivästä lähtien raskaisiin viivytystaisteluihin. Niissä rykmentin miehet joutuivat väistymään useita kertoja ylivoimaisen vihollisen edestä tiettömiä korpitaipaleita pitkin joko raskaamman kalustonsa menettäneenä, tai sen pakon edessä tuhonneena.
Raskas vetäytyminen päättyi Pitkärannan ja Loimolan välille rakennettuun niin sanottuun U-asemaan, josta ei enää vetäydytty.
Suomen ja Neuvostoliiton edustajat allekirjoittivat jatkosodan päättäneen aselevon Moskovassa 19. syyskuuta 1944. JR 4:n miestenkin oli marssittava sopimuksessa linjatun uuden itärajan länsipuolelle Kiteelle.
Ensimmäiset kotiutukset alkoivat rykmentissä marraskuun alussa. Viimeiset punamustat siirtyivät laivakyydillä, autokuljetuksin ja jalkamarssilla Haminaan. Viimeiset heistä saivat siirtyä siviiliin 22. marraskuuta.
Rykmentin komentajana toimi sen perustamisesta lähtien aina maaliskuuhun 1943 asti everstiluutnantti (6.8. 1942 lähtien eversti) Valter Nordgren. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi toukokuussa 1942.
Maaliskuusta 1943 lähtien rykmenttiä komensi eversti Sakari Simelius. Hän palveli myöhemmin myös Puolustusvoimien komentajana. Punamustarykmentin riveissä aloittelivat kansanviihdyttäjän uraansa sekä Reino ”Repe” Helismaa että Tapio Rautavaara.
Lähteet:
Olavi Lopmeri: Punamustarykmentin historiikki 1-3
Ensio Tattari ym.: Punamustarykmentti kolmella kannaksella
