Sotilaspoikien Perinneliitto ry – Soldatgossarnas Traditionsförbund rf vietti 35 -vuotsijuhlaansa Haminassa perjantaina 21.8.2026 Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan huolehtiessa paikallisista järjestelyistä. Liittokokous ja 35 -vuotisjuhlaseminaari pidettiin RUK:n Maneesissa.
Kaikille avoimen 35 v. juhlan avasi Sotilaspoikien Perinneliiton puheenjohtaja, sotakamreeri Juhani Manninen, joka lyhyesti kertasi Perinneliiton syntyhistoriaa ja toiminnan tarkoitusta.
– Liiton tarkoituksena on toimia edelleen Suomessa olevien Sotilaspoikien Perinnekiltojen yhdyssiteenä ja keskuselimenä, sekä vaalia suojeluskuntajärjestön poikatoiminnan vuosien 1928-1944 perinteitä ja osallistua yhteistyöhön Suomessa toimivien maanpuolustusjärjestöjen ja isänmaallisten perinneyhdistysten kanssa.
Seminaarin tavoitteena oli myös tuoda suojeluskunta- ja sotilaspoikatoimintaa paremmin tietoisuuteen.
– Liian monesti unohdetaan, että nuo pojat lukeutuvat sotasukupolveen.
Entisiä sotilaspoikia arvioidaan olevan vielä elossa noin 600-800, keski-iän ollessa noin 93 vuotta. Heitä ei kuitenkaan hyväksytä esim. veteraanikuntoutukseen. Poikkeuksen muodostaa rintamasotilastunnuksen saaneet henkilöt.
Juhlaesitelmän piti liiton varapuheenjohtaja, historian tutkija, filosofian tohtori Heikki Vuorimies. Suomen 1700 -luvun historian ja erityisesti ruotusotilaiden asiantuntijana meritoitunut Vuorimies kertoi yleisölle aiheesta ”Nuoret pojat osana sotilaallisia joukko-osastoja 1600 -luvulta vuoteen 1944”. Ruotsi-Suomen puolustus järjestyi 1600 -luvulla aivan uudelle ja tehokkaalle pohjalle ruotulaitoksen myötä. Nihtit olivat jalkasotamiehiä ja linnoitusten varusväkeä. Heillä oli usein pitkä palvelussopimus, ja perhe seurasi mukana linnoitukseen. Linnoitusvaruskunnan muonitusluetteloon merkittiin isän lisäksi poikalapset jo 1-vuotaista lähtien.
– Kruunu keksi sitouttaa nihtien pojat reserviksi. Täysi-ikäisyyden saavuttaneista pojista saatiin nopeasti täydennystä harventuneisiin riveihin. 17-vuotiaina heillä oli jo mahdollisuus siirtyä varsinaisiksi nihdeiksi, Vuorimies avasi näkymän pitkään jatkumoon.
– Miksi lapset ja nuoret valjastettiin osaksi sotilaallisia järjestelmiä vielä 1900 -luvulla? Ensimmäisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Saksassa perustettiin erillinen sotilaallinen nuorisojärjestö, ns. Jugendbund (tämä ennen Hitlerjugendia), ja vastaavia perustettiin Italiassa, Unkarissa, Englannissa jne. Kyseessä oli siis yleiseurooppalainen ilmiö. Helsingin ensimmäisessä suojeluskuntapataljoonassa muodostettiin v. 1919 alle 17 -vuotiaille pojille ns. Oravakomppania.
Suojeluskuntien poikaosastojen toiminta virallistettiin vuoden 1928 asetuksella. Toiminta lakkautettiin syksyllä 1944 välirauhansopimuksen pohjalta, silloin sotilaspoikia oli kirjautunut toimintaan yli 72 000.
Juhlassa luovutettiin myös huomionosoituksia: Kosti Rasinperä kutsuttiin liiton kunniajäseneksi ja hänelle myönnettiin Sotilaspoikien Perinneliiton ansioristin nro 6, Matti Saloselle myönnettiin Sotilaspoikien Perinneliiton pienoislippu, Timo Kirkko-Jaakkolalle Sotilaspoikien Perinneliiton pöytästandaari ja yhteistyökumppani Tammenlehvän Perinneliitolla Sotilaspoikaristi, jonka vastaanotti liiton puheenjohtaja Timo Laitinen.
Päätössanat lausui perinneliiton kunniajäsen, kanslianeuvos Kosti Rasinperä.
– Veteraanisukupolvelle ominainen edunvalvonta on juuri näinä aikoina vaihtumassa perinnetyöksi, muistojen keräämiseksi ja siirtämiseksi nousevalle sukupolvelle, Rasinperä totesi. Työuran mm. Olympiakomitean pitkäaikaisen puheenjohtajana tehnyt Rasinperä kertoi muistoja omalta sotilaspoika -ajaltaan ilmavalvontatehtävissä.
Lopuksi hän esitti toivomuksen, ettei elämässään yksin jääneitä, ikääntyneitä entisiä sotilaspoikia unohdettaisi.
–Käykää tervehtimässä sotilaspoikaveljiä.
Maneesin tilaisuuden jälkeen liiton jäsenet viettivät veljesiltaa Lounashuone Kerholla.
Liiton jäsenillä seuralaisineen oli kaksipäiväisen tapahtuman aikana mahdollisuus tutustua myös RUK -museoon sekä perinnekeskus Wanhaan Veteraanin ja sen erikoisnäyttelyyn ”Sotilaspojat ja pikkulotat kotirintaman tukena”.
