Piipahdin Mustion linnassa läntisellä Uudellamaalla, Kuninkaantien varrella. Vanha postireitti ja linnansalin seinällä olleet muotokuvat Ruotsin entisistä kuninkaista Fredrik I ja Kustaa III veivät ajatukseni myös Haminan historiaan.
Fredrik I oli syntyjään saksalainen maakreivi, josta tuli Ruotsin kuningas vaimonsa Ulriika Eleonooran luovuttua vallasta vuonna 1720. Fredrik I sai lähes maanpetturin maineen, kun hänen katsottiin ajaneen Pietari Suuren kanssa käydyissä rauhanneuvotteluissa enemmän omia kuin Ruotsin valtion etuja. Kruunun Fredrik sai pitää, mutta valta siirrettiin säädyille. Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle nykyisen Baltian alueet ja Karjalan, Viipuri mukaan lukien. Samalla kuitenkin Vehkalahden uusikaupunki muuttui rajakaupungiksi. Sille myönnettiin tapulioikeudet. Nimikin vaihtui ja kaupungista tuli Fredrikshamn, suomalaisittain lyhyesti Hamina. Näin lähinnä kumileimasimena toimineen kuninkaan nimi jäi pysyvästi Suomen kartalle.
Vuonna 1771 kuninkaaksi kruunattu Kustaa III ei ollut kumileimasin. Hän palautti hallitusvallan kuninkaalle ja kävi ahkerasti sotia. Haminan seudulla Kustaa III vieraili kahteen otteeseen. Vuonna 1783 hän tuli Haminaan tapaamaan serkkuaan Katariina II Suurta, Venäjän keisarinnaa. Kuningas liikkui salanimen turvin, sillä Hamina oli joutunut osana ns. Vanhaa Suomea Venäjän alaisuuteen jo vuonna 1743. Kustaan tavoite oli saada Katariina hyväksymään Ruotsin kaavailema Tanskan valloitus. Keisarinna ei tähän suostunut ja näin Kustaa joutui palaamaan häntä koipien välissä takaisin Tukholmaan. Kuninkaan pettymykset alkoivat jo menomatkalla Hämeenlinnan varuskunnassa. Hän putosi ratsailta ja loukkasi pahasti kätensä. Pettymykset harmittivat Kustaata sen verran, että hän jätti väliin paluumatkalle suunnitellun vierailun Viaporin linnoitukseen. Siellä olleet sotilaat odottelivat katselmusvalmiudessa päivätolkulla kuninkaan vierailua, joka jäi toteutumatta.
Kustaalla oli kova halu saada takaisin Fredrik I:n aikana Venäjälle menetetyt alueet. Hyökkäyssodan julistaminen olisi vaatinut valtiopäivien luvan, minkä saamiseen Kustaa ei uskonut. Siksi hän lähetti ”vihreitä miehiä” Venäjän puolelle järjestämään rajalle konfliktia ja saadakseen näin sodan aloittajaksi Venäjän. Kustaa itse siirtyi valloitus mielessään 4 000 sotilaan kanssa Haminan rajoille leiriytyen Husulaan. Joukkojen komentaja, kenraali Armfelt majoittui Summaan. Upseeristo vastusti Kustaan operaatiota ja lähetti tämän tietämättä ns. Liikkalan nootin Katariina Suurelle ehdottaen tälle neuvotteluja jopa Suomen itsenäistymisestä. Kapina kuitenkin raukesi Anjalan liittoon ja sotaväen johto ilmaisi tukensa kuninkaalle, tosin suurin varauksin. Valloitusretkikin kariutui ja joukot vetäytyivät omalle puolelle. Rajahan kulki tuohon aikaan Kymijoen Ahvenkosken haaran kohdalla. Voi siis sanoa, että Kustaa III:n toinenkin reissu Haminan suuntaan päättyi suureen pettymykseen.
Lähteinä edelliseen tarinankerrontaan ovat olleet lukuisat historian kirjat.
