Uutinen afrikkalaisesta sikarutosta oli pelätty, ei kuitenkaan täysin odottamaton uutinen. Sioille ja villisioille tappavaa tautia on esiintynyt jo pitkään Suomen lähialueilla, erityisesti Baltiassa ja Venäjällä, mutta myös muualla Euroopassa. Ruotsissa tauti todettiin vuonna 2023. Tehokkailla torjuntatoimilla siellä pystyttiin purkamaan rajoitustoimet reilun vuoden sisällä. Tartuntavyöhyke aidattiin, kuolleiden villisikojen raadot etsittiin maastosta ja villisikakantaa vähennettiin. Lisäksi tartuntavyöhykkeellä rajoitettiin metsästystä, metsä- ja maataloustöitä sekä ihmisten liikkumista maastossa. Sikaloihin asti tauti ei päässyt leviämään.

Rajoitukset aiheuttavat tartuntavyöhykkeellä asuville ihmisille paljon muutoksia arkiseen elämään, myös taloudellisia menetyksiä ja muita kustannuksia.

Afrikkalaisen sikaruton leviäminen sikalaan olisi todellinen katastrofi. Eläimet määrättäisiin mitä todennäköisimmin lopetettaviksi, oli ASF tartunta todettu tai vasta epäily. Valtio kyllä korvaisi lopetettavaksi määrätyt eläimet ja pakolliset puhdistus- ja desinfiointikulut. Toiminnan häiriintymisestä ja esim. tuottajahintojen laskusta johtuvien kulujen korvaaminen on asia erikseen. Sama koskee haittoja, jotka aiheutuvat liikkumisen, maatalous- ja metsätöiden rajoituksista tartunta-alueella. 

Äkkiseltään mieleen tulee suu- ja sorkkatautiepidemia vuonna 1959. Silloinkin tauti saatiin kuriin tiukoilla viranomaistoimilla.