Digilehden lukutyökalussa on bugi, joka vaikuttaa lehden suurentamiseen tietokoneruudulla. Ongelmasta on raportoitu järjestelmän ylläpitoon. Pahoittelemme ongelmaa ja toivomme sen pikaista korjaamista. Kunnes ongelma on korjattu, hyödynnäthän lehden yläpuolella olevia suurennuspainikkeita.

Ilmoittaja! Huomaathan, että Kouvolan lehtipainon sulkemisen vuoksi materiaalien määräajat ovat muuttuneet. 

Laiva on lastattu merikarhuilla

Ohjaushytti on kapteeni Pekka Lapin valtakuntaa. Käskyt välittyvän konehuoneeseen vanhaan hyvään tapaan telegrammilla eli konekäskynvälittimellä.

J.K. Weldingin telakalta New Yorkissa laskettiin vuonna 1943 vesille 22,6-metrinen, uppoumaltaan hieman vajaat satatonninen hinaaja tulevaa Normandian maihinnousua varten. Tuota suurta sotaoperaatiota varten rakennettiin Atlantin takana yhteensä 718 hinaajaa. Osa niistä tuotiin Eurooppaan omien koneidensa voimin, osa rahtilaivojen kansilastina. Nykyisin yksi noista sotaveteraaneista pitää kotisatamanaan Haminan Tervasaarta. 

Suomen kansanhuoltoministeriö osti vuonna 1946 liittoutuneiden ylijäämävarastoista yhteensä 24 hinaajaa korvaamaan itänaapurille sotakorvauksina luovutettuja hinaajia. Nykyinen Merikarhu – entisiltä nimiltään ST-79 ja DR-13 – jäi tapahtumarikkaiden työvuosien jälkeen eläkkeelle vuonna 1988. Vuodesta 2012 lähtien sen kunnostuksesta ja ylläpidosta on vastannut pääosin entisistä merenkulkijoista koostuva Merikarhun Perinneyhdistys.

– Yhdistyksessämme on jäseniä 42. Meistä aktiivisia on noin tusina, kertoo Eero Arvo. Joukkoon kuuluu merten ammattilaisia merikapteenista puosuun, kansimiehiä, konemiehiä ja muonahuollon taitava stuertti. 

– Kaikki tarvittava osaaminen löytyy, esimerkiksi konemestarien koulutukseen kuuluu myös sähköpuolen hallitseminen.

Merikarhu menetti mastonsa kevätmyrskyssä, uusi masto on jo paikoillaan ja alus valmiina ottamaan vierailijat vastaan.

Merikarhun lisäksi Suomessa on jäljellä vain yksi ajokuntoinen saman luokan hinaaja. Se on Oulussa. Lisäksi samanlainen alus löytyy Saimaalta, Pietarsaaresta ja Helsingistä. Vaikka Merikarhu onkin nyt hyvässä kunnossa, pientä laittamista löytyy aina. Välillä päästään merellekin, kertoo konemies Tapani Oksanen.

– Tällaisille aluksille on parasta hoitoa se, että näitä käytetään. Viime kesänä teimme kahdeksan reissua, muun muassa syksyllä Klamilaan.

Entinen satamahinaaja Merikarhu on Haminan kaupungin omistuksessa ja yksi sen museoista. Aluksella ei tehdä kaupallisia tilausristeilyjä, mutta sillä on kuljetettu esimerkiksi Hamina Tattoon aikana ulkomaisia soittajia tutustumaan Suomenlahteen. Alus on rekisteröity 30 henkilölle, joista kahdeksan on aina miehistön jäseniä.

– Tämä on elävä ja yhä käytössä oleva museo, Eero Arvo kuvaa silmäteräänsä. 

– Merikarhu on ulkoisesti hyvässä kunnossa, ja sisällä on entinen ilme ja tuoksu.

Merikarhun Atlas-merkkinen pääkone on 400-hevosvoimainen, kuusisylinterinen dieselmoottori. Aluksen matkanopeus on seitsemän ja puoli solmua. Polttoainetta kuluu silloin 50 litraa tunnissa.

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli