Kun sunnuntaina vähän puolen päivän jälkeen ajoin Tervasaaren sillalta kaupunkiin, näkyi heti, että  jotain erityistä on tapahtumassa. Kekkosenkadulla ja siitä eteenpäin säteittäisillä kaduilla näkyi ihmisiä käsissään kartta tai puhelin – ilmiselvästi turisteja! Nyt oli maailmanluokan pikkukaupungin  tuntua: Raatihuoneentorilla pörräsi busseja nonstoppina ja kaduilla kuuli enemmän saksaa kuin suomea (olihan sunnuntai, ja valtaosa haminalaisista mökeillään). 

Kadulla avuliaan näköisenä kävellessäni sain kahdesti vastata samaan kysymykseen: Wo ist der Marktplatz, missä on tori. No neuvoin toki, vaikka mielessä olikin epäilys, että onko torilla mitään elämää. Juu ja ei: ruokaa ja virvoketta sai, ja aurinkoisella torilla hyvän syötävän ääressä oli mukava istua ja katsella ympärilleen. Mutta muuta ostettavaa tai koettavaa ei ollut tarjolla. Jopa kaupungin kuuluisat myyntimökit olivat kiinni. 

Keskieurooppalaisille on luonnollista etsiytyä torille, sunnuntaimarkkinat, ja varsinkin kirpputorit ovat yleisiä. Tuskin risteilyturistit Haminan torilta perunoita, tai edes kukkia olisivat ostaneet, mutta  tori voisi palvella asukkaita ja matkailijoita nykyistä monipuolisemmin. 

Trykininpuiston vilttikirppis ja MPK:n soittokunnan minikonsertti puistossa oli mainio idea, tällaiset pienet lepopaikat virkistävät kaiken tohinan keskellä.