Jukolan viesti, HP:n molemmat joukkueet Superissa, Hapk:in salama-alku, Haminan Ampumaseuran urheilija olympialaisissa, ja mitä kaikkea muuta herkkua onkaan urheilun ystäville luvassa tänä kesänä.
Urheilu liikuttaa massoja, tai tänä päivänä ainakin massia. Tapahtumien ja kilpailulisenssien vaatimukset ovat kasvaneet. Mitä korkeammalla tasolla toimitaan, sitä tarkemmin lajiliitot määrittävät millaiset fasiliteetit tapahtumapaikalla täytyy olla, katettu katsomo, kuppipenkit ja ties mitä.
Haminan voi syystä kutsua itseään myös pesiskaupungiksi, sentään kaksi joukkuetta Superissa. Mutta kuinka kauan, Pesäpalloliitto vaatii superin joukkueilta katettua katsomoa.
Haminassa on poikkeusluvalla saatu pelata kymmenen vuotta ilman, mutta nyt on annettu ukaasi: jos ei katosta tule v. 2027, loppuvat pelit Superissa.
Itsekseni mietin, että mitä väliä sillä katoksella on itse pelin kannalta, ja sehän tässä kai on tärkeintä. Mutta liitto ajattelee toisin.
Ja mitä ajattelee kaupunki. Talouskurimuksessa rahoja lasketaan tarkkaan, ymmärrettävästi. Mutta kun tätä elämää on kuitenkin elettävä eteenpäin, niin voisiko siitä urheiluun laitetusta rahasta myös kaupunkikin ottaa paremmin hyödyn irti.
Tehdään kaupungin ykköslajista pesäpallosta osa kaupungin imagoa, houkutellaan urheiluturisteja. Pääkaupunkiseutu on lähellä, matkailijat päiväksi Haminaan, rannoille ja luontopoluille, uimahalliin, näyttelyihin, ravintolaan, kaupoille ja illaksi matsiin.
Saman kohdennetun markkinatempun voisi tehdä seutukunnallisesti esim. rakentamalla itärannikon roots-musiikkifestivaaleista kulttuurimatkailun helminauhan, aina Ruotsinpyhtään bluegrassista, Kotkan jazzista, Haminan bluesista Miehikkälän countryyn. Ja voidaan siihen liittää Virolahden kamarimusiikki myös.
Iso osa kaupungin elinvoimaa ovat ihmiset ja heidän käyttämänsä eurot. Siksi tarvitaan leipää ja sirkushuveja.
Aiheeseen liittyy välillisesti eilen illalla Virolahden ja Haminan valtuustoissa tehty päätös kuntaliitoksesta. Mitä päätettiin, voit lukea Reimarin verkosta.
