Kesällä 2021 joukko hiljaisuutta arvostavia ihmisiä lähti kehittelemään ideaa paikasta, johon suomalaiset voisivat tulla muutamaksi päiväksi olemaan yhdessä, viettämään hiljaista rukouselämää ja selventämään omaa paikkaansa monesti kiireen ja hälinän täyttämässä maailmassa. Syntyi Via Silentii – Hiljaisen rukouksen luostariyhteisö.

Via Silentii aloitti toimintansa vappuna 2022. Seuraavana vuonna se muutti pääpaikkansa Haminan perinteikkääseen Poitsilan kartanoon. Toiminta tapahtuu yhteistyössä kartanossa myöskin toimivan Hiljaisuuden Ystävät ry:n kanssa.

Sana luostari luo helposti mielikuvan tiiviiseen yhteisöönsä loppuiäkseen sitoutuneista ja rukoilevaisista munkeista ja nunnista. Via Silentiissä vapaaehtoisena luostaripalvelijana toimivan Titi Gävertin mukaan monet asiat ovat Poitsilassa toisin:

–Tänne voi tulla olemaan muutamaksi päiväksi ilman, että vetäytyy kokonaan pois maallisesta elämästä. Yleensä tulijat ovat täällä kolme päivää nollaamassa omia ajatuksiaan ja rauhoittumassa. Kun vetäytyy hetkeksi pois siitä omasta arjestaan, jää enemmän aikaa rukoukselle ja mietiskelylle.

Titi on itse yksi noin sadasta vapaaehtoisesta luostaripalvelijasta. He ovat sitoutuneet viettämään vuoden aikana viikon tai kaksi luostarissa kävijöiden opastajina sekä rukoushetkien ja -palvelujen vastuuhenkilöinä. Titille – joka toimii työkseen diakonian asiantuntijana Kirkkohallituksessa – ei kysymys ole uhrauksesta, vaan jonkin saamisesta.

–Tämä on hyvä syy ottaa itselleni omaa aikaa. Luostaripalvelijaksi voi hakea erilaisilla koulutus- ja työhistorioilla mutta on hyvä, jos kristillinen rukous- ja hiljaisuusperinne on jo tuttua. Me elämme täällä yhdessä luostarin arkea. Jokaisella on tarkkaan määrätyt tehtävät, vastaamme yhdessä esimerkiksi ruuanlaitosta ja siivouksesta. Kun palkattua henkilöstöä ei ole, on tänne tuleminen taloudellisesti edullista.

Via Silentiin päivärytmissä vuorottelevat hiljaisuus ja keskustelut, rukoileminen ja yhteiset työt, ateriointi ja lepo. Oman kodin moninaiset keskeneräiset asiat jäävät luostarin ovien ulkopuolelle. Se antaa luostariin tulijalle enemmän aikaa olla, lukea, mietiskellä, rauhoittua ja ehkä löytää omasta elämästään juuri ne olennaiset ja tärkeät asiat.

–Kotonaan yksin asuville se voi olla erityistä, että täällä voimme olla hiljaa yhdessä ja silti tietää, että toiset ihmiset ovat lähellä, Titi sanoo.

–Harvalla meistä on tilaisuutta pitää siinä tavallisessa arjessa kolmea rukoushetkeä päivässä.

Vaikka Via Silentii toimiikin yhteistyössä evankelisluterilaisen kirkon kanssa, ovat kaikki kristityt tervetulleita nauttimaan yhteisöllisestä rauhoittumisesta. Terapiapalvelujen antamisesta ei ole kysymys, vaan siitä että kukin voi kilvoitella oman itsensä kanssa, saada uusia ajatuksia ja oivalluksia.

–Ehkä se maailmantuskakin siitä hellittää. Jotta voi toimia tulevassa, on ymmärrettävä myös oma asemansa tässä hetkessä. Osa tänne tulijoista hakee itselleen rauhaa, osa hengellistä kokemusta toisten kanssa, osa yhdessä olemista. Kaltaistensa joukkoon tuleminen on monille olennainen asia.

Aina sunnuntaisin Via Silentiissä vietetään kaikille yhteistä ja avointa ehtoollismessua. Niin tapahtuu myös tänä pääsiäisenä.