Haminan Museoiden Ystävät järjestivät kuun alkupuolella kiinnostavan, kaikille avoimen yleisötilaisuuden yhteisötalo Hilman kabinetissa. Eeva Koivunen, Satu-Maria Töyrylä ja Jan Vihonen lukivat uutisia Haminassa 1800- ja 1900 -luvun alkupuolella ilmestyneistä sanomalehdistä. 

– On kiinnostavaa, että Haminassa ilmestyi 1800, 1900 -luvun taitteessa samanaikaisesti peräti kolme sanomalehteä, Eeva Koivunen kertoo.

– Nuorsuomalaiset perustivat Haminan Sanomat (1889-1915). Sen vastapainoksi perustivat Haminan ja Vehkalahden vanhasuomalaiset Haminan Lehden (1907-1957). Ruotsinkieliset kauppiaspiirit perustivat Fredrikshamn Tidningin 1884. Se lopetettiin vähäisen tilausmäärän takia 1910.

Mainittakoon, että kun nuorsuomalainen Haminan Sanomat arvosteli sortovuosina Venäjän hallituksen toimia, oli lehti ensimmäinen suomenkielinen, jonka kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti 1899. Tämän jälkeen lehti ilmestyi välillä Koitar -nimisenä. Toisen kerran Haminan Sanomat lakkautettiin 1916 vaihteessa sotasensuurin nojalla.

– Entisajan uutisissa on paljon aiheita, jotka eivät tänä päivänä lehtiin päätyisi, tai ainakaan niitä ei käsiteltäisi samalla tavalla, sanoo Satu-Maria Töyrylä.

Esimerkiksi itsemurhan tehnyttä kaupunkilaista tuskin mainittaisiin nimeltä, kuten Haminan Sanomat kertoi numerossa 13 tammikuun 31. päivänä 1899:

”Itsemurha. Toissasunnuntaina katosi farmaseutti Edwin Koskinen teille tietämättömille, mutta nyt wiime sunnuntaina löydettiin hän n. s. yöwahdin wallinrawista kuolleena. Koskinen oli ottanut myrkkyä ja siten lopettanut päiwänsä.”

Samassa numerossa todetaan pikku-uutisena: 

”Kansakoulua kaipaa kipeästi Wehkalahden läntisin kulmakunta, sillä laajat lapsijoukot owat sielläkin wielä henkisen kulttuurin puutteessa”.

Haminan Lehti uutisoi 19.10.1923 yöllisestä tapahtumasta, joka oli käydä kohtalokkaaksi ajuri Vapalahdelle:

”Viime lauantaita vasten yöllä, kun haminalainen ajuri A.Vapalahti oli Summan kylästä hevosella hakemassa paria maalarin työntekijää kaupunkiin, olivat he vähällä tulla ammutuiksi.

Summan kylään johtavan maantien vierelle olivat näet sanottuna yönä väijyksiin asettuneet Vehkalahden raittiuspoliisi Vitikainen ja eräs poliisikonstaapeli. Kun nämä pimeässä kuulivat hevosen rattaiden tulevan, ja hevosen tultua lähemmäksi huomasivat rattailla olleet maalipurkit ja kolme miestä, luulivat väijyksissä olleet poliisit heti tulijoita viinankuljettajiksi ja antoivat revolverilaukauksilla pysähdysmerkin. Hevonen tästä kuitenkin pillastui ja lähti täyttä laukkaa kaupunkia kohti. Miehet vain vaivalla pysyttelivät pillastuneen hevosen rattailla, jossa oli kaikenlaisia vaikeasti asetettuja tavaroita. Vielä poliisit ampuivat pari laukausta miesten perään, mutta pillastunut hevonen siitä vain yltyi ja pysähtyi vasta muutamia kilometrejä hurjaa vauhtia laukattuaan.” λ