Jorma Koivisto (66) päätti 30-vuotisen sotilasuransa vuonna 2009 , mutta ei suinkaan lopettanut metsissä liikkumista. Elokuussa 2016 hän haki Y-tunnuksen omalle kommandiittiyhtiölleen.

– Olen liikkunut koko elinikäni metsissä, suunnistinkin kilpaa 25 vuotta. Metsänhoitotöitä olin harrastanut jo aikaisemminkin, ja yrittäjänä aloin tehdä niitä ammattimaisesti, Jorma kertoo. 

– Aluksi työmaat löytyivät metsänhoitoyhdistyksen välityksellä. Nykyään teen työt pääosin oman yrityksen kautta. Niitä tuntuu riittävän.

Jorman poika Mikko Koivisto (36) kouluttautui aikoinaan logistiikka-alalle, mutta päätyi kuitenkin kuudeksi ja puoleksi vuodeksi töihin rakennusalan yritykseen. Myöhemmin hän kouluttautui prosessinhoitajaksi ja meni töihin tehtaalle. Siellä vierähti kymmenkunta vuotta.

– Taka-ajatuksena oli kuitenkin siirtyminen omiin hommiin. Sanoin 1. syyskuuta viime vuonna itseni irti vakinaisesta työsuhteesta ja siirryin yrittäjäksi.

Ensin isän perustaman yrityksen nimi muutettiin Kaakon Pölkky Ky:ksi. Viime vuodenvaihteessa Kaakon Pölkky muuttui perheen osakeyhtiöksi. Jorman mukaan aloite asiaan tuli nuoremmalta osapuolelta. Osakeyhtiön lisäksi Mikko urakoi perheelleen leivänjatketta omalla toiminimellä.

– Ennen sai tehdä 12-tuntisia päiviä toisen palveluksessa, nyt saa heilua ympäri vuorokauden omiin nimiinsä, hän kuvaa naureskellen muutoksen tuomaa vapautta. 

– Oman aikansa vaativat myös kolme alakouluikäistä lasta ja konetekniikan insinööriopinnot.

Kaakon Pölkyn palveluvalikoima kattaa laajan kirjon erilaisia töitä. Metsänhoitotöiden lisäksi tarjolla on niin pihapuiden kaatamista, pienimuotoisia lumitöitä, pensasaitojen leikkauksia, muita kiinteistöhuollon tehtäviä kuin polttopuukauppaakin. Rakentamispuolella työt ovat vaihdelleet betonitöistä teollisuushallin tilojen muuttamiseen toimistotilaksi.

– Teemme kaikkea sitä, mitä luulemme osaavamme, Mikko kuvaa yrityksen strategiaa ja visiota. Jorma täydentää että he menevät aina sinne minne pyydetään, jos työn suorittaminen vain on mahdollista. Tekeville käsille tuntuu riittävän puuhaa, kun on valmis tekemään kaikenlaista. 

Hamina on lähiseutuineen Koivistojen mielestä hyvää seutua yrittää. Liikenteessä on väljempää kuin jossakin muualla. Asiakkaat kutsuvat itse heidät paikalle, ja tapaamiset ovat lähes sataprosenttisesti mukavia ja sosiaalisia tapahtumia. 

– Markkinointia voisi tietenkin tehdä enemmän. Töitä näkyy tulevan näinkin, myös ihan puskista, yritteliäät miehet sanovat. 

– Koitamme tehdä ne niin hyvin, että se palkitsee myös meidät tekijät.