Reimarin erikoisnumero on ilmestynyt 30.12.2024 poikkeuksellisesti vain verkossa. Jakelupäivien osuttua arkipyhään paperilehden jakelua ei ollut saatavilla. Käy lukemassa erikoisnumero, mukana lukijoiden vuoden 2024 kohokohtia!

Kuoro on aina tekijöidensä summa

Kuoronjohtajana Susanna Apo-Syrjänen joutuu itse jättämään laulamisen vähemmälle. Pelimanni-Susannan käsissä soivat niin ukulele, kannel, piano, harmoni, kitara kuin viulu ja alttoviulukin.

Ennen joulua haminalaisille tarjoutuu monia mahdollisuuksia verestää ehkä kouluaikojen jälkeen vähille jäänyttä lauluharrastustaan. Yhteislaulutilaisuudet ovat mukavia ja turvallisia paikkoja palauttaa mieliin lapsuuden rakkaita joululauluja. 

Vilniemellä asuva Susanna Apo-Syrjänen työskentelee Kotkan seudun musiikkiopiston Haminan osaston varhaisiän musiikinopettajana. Lisäksi hän vetää osaston yhteydessä toimivaa Kirviset-lapsi-ja nuorisokuoroa ja Virolahden musiikkiyhdistyksen sekakuoroa. Työn alla  on myös omien musiikkiopintojen täydentäminen AMK-tutkinnolla Metropolia -ammattikorkeakoulussa. 

– Kun olin lapsi, Kauneimmat joululaulut kuulostivat erityisen kauniilta kun mukana oli monta kuoroa. Kirkko oli täynnä laulamista viikoittain harrastavia ihmisiä. Äitini ja pappani johtivat aikanaan kuoroja. Päätin jo pikkutyttönä, että minusta tulee joskus heitäkin parempi kuoronjohtaja,  Susanna sanoo. 

Musiikin ammattilainen vakuuttaa, että jokainen meistä osaa laulaa ainakin jonkin verran. Tärkeintä on, että laulaminen kiinnostaa ja se on mukavaa. Yhteislaulutilaisuuteen osallistumista ja/tai kuoroon liittymistä ei haittaa, vaikka lauluääni olisikin pitkän käyttötauon jälkeen niin sanotusti ruosteessa. 

– Usein unohdetaan, että pienen lapsen ääniala on yleensä aika kapea. Monilla se laajenee vasta 11-12 vuoden iässä. Nykylapsillakin voisi olla koulun ensimmäisillä luokilla enemmän leikkilauluja, sellaisia lällätyksiä. Jos ei ole pitkään aikaan laulanut, voi ongelmaksi tulla äänensä käyttäminen vaikka osaisikin laulaa ja tuntisi sävelet. Pitää antaa itselleen aikaa. 

Sekään ei ole vaarallista, jos huomaa laulavansa kappaleesta jonkin kohdan eri tavalla kuin joku toinen samaa stemmaa (suomeksi: melodialinjaa) laulava. Ainahan voi pyytää kuoronjohtajalta, että voidaanko tarkistaa tämä kohta. Vertailu oman ja muiden laulamisen välillä on turhaa: jos laulaminen ilahduttaa, niin laula!

– Opiskeluihini liittyen olen käynyt laulutunnilla ja oivaltanut aivan uusia asioita äänenkäytöstä. Jos on kiinnostunut laulamisesta ja haluaa kehittää äänenkäyttöään, jo muutaman laulutunnin ottaminen tekee hyvää. Opettaja voi esimerkiksi sanoa jotakin hyödyllistä hengitystekniikasta.

Joululaulut ovat Susannan mielestä juuri sellaista musiikkia, jonka avulla jokainen voi aloittaa uudelleen lauluharrastuksensa. Koska lapsiryhmiä pyydetään joulun alla usein esiintymään, häneltä itseltään ovat Kauneimmat joululaulut jääneet viime vuosina vähiin. Kirvisissä on tällä hetkellä 11 ikähaarukaltaan 7-14 vuotiasta lasta ja nuorta. Mukaan mahtuisi lisääkin nuoria laulajia. 

– 30 olisi jo ihan kiva luku. Silloin heitä voisi jakaa enemmän eri stemmoihin. Joskus määrä on ollut yli 50. Silloin isot ja pienet Kirviset harjoittelivat erikseen. Mutta kyllä nykyinenkin ryhmä kuulostaa hienolta!

Kirvisiä pääsee kuuntelemaan esimerkiksi 20. joulukuuta Virolahden kirkossa, jossa he konsertoivat joululaulujen merkeissä yhdessä Virolahden musiikkiyhdistyksen sekakuoron ja soittajien kanssa. 

Lähteet: haminanseurakunta.fi/tapahtumat, Haminan museot. 

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli