Parisen kuukautta sitten muutimme uuteen kotiin. Muuton yhteydessä vastaan tulee aina esineitä, jotka vievät ajatukset kauas menneisyyteen. Käteeni osui muun muassa Haminan Pursiseuran Syysmaljan voittopokaalit vuosilta 1966-1968 sekä Torstaimaljan voittopytyt vuosilta 1967 ja 1968. Oikein hämmennyin, kun laskin, että niistä ajoista on jo pian kuusikymmentä vuotta.

Vuonna 1882 perustettu Haminan Pursiseura on yksi maamme vanhimmista urheiluseuroista. Vanhin on Segelföreningen i Björneborg. Se on perustettu jo vuonna 1856. Kilpapurjehdus oli lähes sata vuotta eliittilaji. Purjeveneet olivat kalliita eikä pursiseuroihinkaan päässyt jäseneksi ilman suosituksia. Kevytveneiden yleistymisen myötä kilpapurjehduksen harrastus alkoi kasvaa maailmalla ja myös Suomessa. Yksi voimakkaimmin levinneistä veneluokista oli vikla, pieni kahden hengen jolla. Tähän mennessä vikla-veneitä on rekisteröity koko maailmassa yli 30 000 ja Suomessakin tuhatkunta.

Haminan Pursiseuraan perustettiin viklalaivue, Snipe Fleet 552, 1960-luvun alkupuolella. Laivueeseen kuului enimmillään peräti 17 venettä, millä määrällä se oli Suomen toiseksi suurin. Tunnen edelleen sielussani metelin ja melskeen, kun haimme hyviä lähtöasemia Haminan Pursiseuran torstaipurjehduksen startissa Pikku-Pukin ja Tervasaaren välisessä salmessa.

Me haminalaiset viklapurjehtijat kiersimme kesäisin aktiivisesti eteläisen Suomen kisoja. Aluksi veneitä kuljetettiin kuorma-auton lavalla, Loviisaan mentiin kaljaasi Ilmillä, jonka kannelle mahtui yllättävän monta venettä. 1960-luvun lopulla mukaan tulivat trailerit. Oltiin siis päästy ”ajokortti-ikään”. Vuonna 1971 Haminan Pursiseura sai järjestettäväkseen jopa Suomen mestaruuskisat. 

Parhaiten Haminan viklapurjehtijoista kansallisilla ja kansainvälisillä vesillä menestyi Matti Reposen ja Timo Soisalon venekunta. Kimmo Suortti ja Juha Hyttinen järjestivät kuitenkin varsinaisen paukun voittaessaan vuonna 1973 nuorten maailmanmestaruuden. Se oli Suomen ensimmäinen purjehduksen maailmanmestaruus kaikki veneluokat huomioon ottaen. Sittemmin purjehduksesta on tullut yksi maamme menestyneimmistä urheilulajeista olympialaisissa ja MM-kisoissa.

Uskoisin, että Haminan ja Kotkan pursiseurojen viklaharrastuksen laajuuteen vaikutti monen muun asian ohella myös se, että ukkini Einari Suortti ryhtyi vielä vanhoilla päivillään, yli 70-vuotiaana, rakentamaan vikloja. Niitä kertyi lähes 50. Veneiden määrässä vain turkulainen Yrjö Halén ylsi korkeammalle.

Tässä iässä sitä horjahtaa näköjään aika helposti muistelujen maailmaan. Niin kävi nytkin, mutta en kadu. Mieleeni tuli taas iso joukko purjehtijaveljiä ja -siskoja, joiden kanssa sain viettää mukavaa, merellistä nuoruutta upean harrastuksen parissa. Kiitos siitä teille kaikille.