Demokratiassa valta tulee kansalta, diktatuureissa valtaa pitää diktaattori. Totalitarismi taasen on järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille tasoille. Tällaisen valtion johto uskottelee kansalaisille ajavansa kansan parasta ja johtavansa yhteiskuntaa kaikkien kannalta kohti hyvää.

Diktaattorit ovat usein yksin. Totalitaristinen johtaja on rakentanut ympärilleen niin vahvan suojan, että hänen kaatamisensa on lähes mahdotonta. Venäjästä on tullut vahvasti totalitaristinen valtio ja sen johtaja Vladimir Putin toimii kuin diktaattori.

Diktatorisia tai vähintäänkin totalitaristisia valtioita on maailmassa useita. Kiina, Pohjois-Korea, Syyria sekä monet Afrikan valtiot kuuluvat siihen joukkoon.

Oman lukunsa muodostavat toisaalta vahvasti uskonnollispohjaisesti johdetut maat, kuten Iran ja toisaalta hallitsijasukujen täydellisesti hallitsemat arabimaat, absoluuttiset monarkiat. Kansan ääntä ei niissä kuunnella eikä tasa-arvosta ei ole tietoakaan.

Monien kansainvälisten liittoumien ja järjestöjen päätöksenteossa noudatetaan yksimielisyyden periaatetta. Meitä lähellä olevista yhteisöistä Euroopan Unioni ja NATO ovat tällaisia.

Yhdistyneiden kansakuntien päätöksenteossa turvallisuusneuvostolla on tärkeä rooli. Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenillä on veto-oikeus, mikä tarkoittaa sitä, että yksi valtio voi kaataa minkä tahansa esille tulleen esityksen.

YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeuden merkitys on osoittautunut erityisen suureksi, kun se on käsitellyt jotakin pysyvää jäsentä koskevia asioita.

Esimerkkinä Venäjän Ukrainaan suuntautunut brutaali hyökkäys, Krimin valloitus ja eräiden eteläisen Ukrainan maakuntien liittäminen oikeudetta Venäjään. Yhtään Venäjän toimia tuomitsevaa päätöstä ei turvallisuusneuvosto ole kyennyt tekemään Venäjän veto-oikeuden takia. Koko YK on näin ollen kuin rampa ankka Venäjän edessä.

Me suomalaiset jouduimme parin Nato-maan peukalon alle, kun haimme keväällä 2022 Naton jäsenyyttä. Vasta, kun viimeinenkin ”vanha” jäsenmaa oli jäsenyyshakemuksemme hyväksynyt, ovet aukesivat. Ruotsia nöyrrytettiin Nato-jäsenyysasiassa vielä meitäkin enemmän.

Yhtäältä moni Ukrainan tukipäätös on kaatunut EU:ssa yhden jäsenmaan, Unkarin, vastustamiseen. Voi hyvin kysyä, onko tämä ”yhden maan veto-oikeus” kunniaksi näille tärkeille yhteisöille?

Liian vahva vähemmistösuoja on joskus ylivoimainen este luonnolliselle kehitykselle. Näin ajattelen muun muassa lähes 150 vuotta vanhan kulttuuri- ja keskusteluklubin, Helsingin Suomalaisen Klubin, pyrkiessä avaamaan jäsenyys myös naisille.

Vaikka klubin johtokunta on kahteen kertaan yksimielisesti esittänyt naisten hyväksymistä yhdistyksen jäseneksi ja vaikka yli 70 % jäsenkunnasta on ollut virallisissa kokouksissa tätä mieltä, neljänneksen vähemmistö on esityksen kaatanut. Tämä vähemmistösuoja ei edes johdu klubin omista säännöistä, vaan voimassa olevasta yhdistyslaista.

Vähemmistöjen eduista on pidettävä huoli, mutta Suomalaisen Klubin kohdalla asia on kääntynyt ylösalaisin. Valtaenemmistö klubin nykyisistä miesjäsenistä haluaisi saattaa naiset tasa-arvoiseen asemaan jäsenyyden osalta. Pieni vähemmistö on tämän torjunut.

Myös kunnallisissa valitusasioissa yhden kansalaisen äänellä on kohtuuton paino. Moni hyvä hanke on Haminassakin kaatunut tai ainakin viivästynyt jopa vuosikymmenillä, yhden ainokaisen henkilön valitusten takia. Minusta tämäkin sotii demokratian ja kansanvallan periaatteita vastaan.