Haminassa on vuoden sisällä aloitettu tai saatettu loppuun ilahduttavan monia vesistön kunnostushankkeita. Vehkajoen vesialueen pitkäjänteisen kunnostustyön ansiosta vaelluskaloilla on jälleen mahdollisuus nousta joelle lisääntymään.

Pappilansaarten salmien, Neuvottoman-Salmin välisen Uittimensalmen ja Kirkkojärven kunnostaminen ovat tuoreita esimerkkejä siitä, mitä viranomaisten, asiantuntijoiden, asukkaiden ja vapaaehtoisten yhteistyöllä saadaan aikaan.

Kaakkoisen Suomen virtavesien suhteen on toimittu suorastaan esimerkillisesti. Edellä mainitun Vehkajoen lisäksi mm. Urpalanjokea, Vaalimaanjokea ja Etelä-Karjalassa Hiitolanjokea on kunnostettu.

Tilanne muuttuu kun katse kääntyy mereen. Rehevöityneiden, umpeenkasvaneiden salmien ja lahtien hoitaminen on lähellä olevan meriluonnon tuikitärkeää kunnossapitotyötä. Tutkijoiden mukaan haasteita on eniten rannikkovesien kemiallisessa tilassa. Se ei ole parantunut vaikka monien aineiden pitoisuudet jo alittavat niille asetetut pitoisuusrajat.

Syynä tähän ovat ne haitalliset tai vaaralliset aineet jotka pysyvät ja kertyvät eliöihin ja rikastuvat ravintoketjussa. Pieni ja matala meri on erityisen herkkä ihmisen toiminnan vaikutuksille.