Haminalaiselta kirjailija-toimittaja Martti Linnalta on juuri ilmestynyt tietokirja Tanssilavojen Suomi, jonka on kustantanut Karisto Oy.

Kirja on Linnan 20., joukkoon mahtuu tietokirjojen lisäksi romaaneja.

Tanssilavojen Suomi on kunnianosoitus tanssilavojen ylläpitäjille, tanssijoille ja muusikoille. Se kertoo  lavatanssin yli satavuotisesta historiasta lähtien 1800-luvun lopun silta- ja nurkkatansseista ja päätyen nykyajan suuriin viihdekeskuksiin ja tanssiristeilyille.

– Alunperin idea kirjaan tuli tanssitutuilta, lavatanssiharrastajana tunnettu kirjailija kertoo.

– Olen maaseudun poika, maalla joka kyläjuhlassa tanssittiin. Ja lauantaisin oli varsinkin kesällä tanssit aina jossain. Siellä tavattiin tuttuja, kohdattiin kenties se tuleva elämänkumppani, koettiin suuria tunteita ja virkistäydyttiin tanssin ja musiikin myötävaikutuksella.

Kirjaa varten Martti kävi viime kesänä 58 tanssilavalla eri puolilla Suomea ja tanssi niistä melkein jokaisella!

– Pienemmillä paikkakunnilla lavoista on muodostunut suoranaisia kylän kulttuurikeskuksia, missä on monenlaista toimintaa.

Haminankin seudulla on ollut vielä 1950-60-luvulla useita tanssilavoja. Husulan tanssilava oli Etelä-Suomen suosituimpia, jossa kävi isoja tähtiä esiintymässä. Paikallisia, pienempiä lavoja ovat olleet mm. Pitäjänsaaren ja Tervaniemen lavat.

– Turkian lava Pyhällössä toimii edelleen vapaaehtoisten ja Vehkalahden Veikkojen kyläosaston voimin. Kävijäennätys on eräs tanssi-ilta viime kesältä, yli 1000 kävijää.

Ennen pienempiä seurojen ylläpitämiä lavoja oli paljon. Niille kuljettiin kävellen tai polkupyörällä. Joku 20 km pyörällä ei ollut matka eikä mikään. Suosituimmille lavoille oli bussikuljetuksiakin.

1970-luvulla alkoi muutos, kun yksityisautoilu lisääntyi. Lavoille kuljettiin pidempiä matkoja, tanssipaikat kasvoivat kokoa ja usein niiden pyörittämisestä tuli yritystoimintaa.

– Lavoilla soittivat myös paikkakunnan omat orkesterit. Saksan veljekset olivat kuuluisia, samoin miehikkäläläinen Tapio Taipaleen orkesteri 1970-luvulta. Se esiintyy vieläkin. Vanhemman ajan soittajakuuluisuus oli vuonna 1943 kuollut suutari Baranovski, kysytty soittaja häissä ja tansseissa viime vuosisadan alkupuolella.

Olisiko Suomen lipun aukiosta tanssipaikaksi, ”tanko”tanssejahan siellä on kerran jo kokeiltu?

– Siellä voisi hyvin pitää rantatansseja, jollaisia rannikkopaikkakunnilla entisaikaan pidettiin avoimilla rantakallioilla.