Nyt Hamina Tattoo -viikon lehteen lienee mahdollista kirjoittaa hieman muisteluita kansainvälisen sotilasmusiikkitapahtuman (ei festivaalin) alkutaipaleelta, joten tässä sellaisia.
Tapahtuman onnistuttua ja vakiinnutettua paikkansa sille löytyi isiä ja äitejä niin sanotusti pilvin pimein, mutta oikeasti kaupungin organisaatiossa sen perustamisen henkilönä toteutti silloinen kaupunginsihteeri ja kaupunginjohtajan sijainen Pekka Virtanen.
Pekka oli nuoruudessaan Perniössä harrastanut baritonitorven soittoa saaden innostuksen puhallinorkesterimusiikkiin. Myöhemmin lomamatkoillaan hän oli Ranskassa seurannut Tattoo-tapahtumia vieraillen myös Swedish Army Tattoossa Strägnäsissä Ruotsissa suomalaisen sotilaskapellimestariryhmän kanssa kesällä 1986.
Silloisista johtavista poliitikoista asialle myötämielisinä tapahtumaa mahdollistivat varsinkin Raimo Kantola (kok) ja Taito Mäkelä (SDP).
Tuolla 1986 retkellä sotilaskapellimestarit vain hämmästelivät tapahtumaa. Suomalainen yhdistetty sotilassoittokunta meni osallistumaan vuoden 1988 tapahtumaan lähes valmistautumatta, kun Haminan kaupungista sinne lähti luottamus- ja virkamiesryhmä tutustumaan tapahtumajärjestelyihin ja ottamaan yhteyttä kansainvälisiin soittokuntiin.
Tuossa vaiheessa tulin mukaan ruotsalaisen järjestäjän puolesta haminalaisryhmän isännäksi. Tapahtumajärjestelyjen lisäksi esittelin ja järjestin tapaamisia osallistuneiden soittokuntien johtajien kanssa. Haminalaiset luulivat minun olevan ruotsalainen kunnes selvisi, että olin siellä avustajana ja että siirtyisin Haminaan seuraavana vuonna varusmiessoittokunnan perustamistehtäviin.
Tuolloin ainoa lupaus osallistumisesta ensimmäiseen Haminassa järjestettävään tapahtumaan tuli neuvostoliittolaiselta soittokunnalta. Lupaus ei sitten ollut aivan pätevä Neuvostoliiton hajottua ja ensimmäinen venäläinen soittokunta osallistuikin sitten vasta toiseen tapahtumaan vuonna 1992.
Melko pian Swedish Army Tattoon jälkeen syksyllä 1988 tulin Haminaan päivämatkalle asiantuntijana valmistelemaan ensimmäistä Hamina Tattoota, jolla oli silloin työnimenä Sotilasmusiikkiviikko. Tehtävänäni oli suunnitella paljon luentoja ja opetustilaisuuksia.
Tuolloin tutustuimme mahdollisiin pääesityspaikkoihin, joista ensisijalla oli kauppatori ja toisella sijalla urheilukenttä. Torjuin heti molemmat vaihtoehdot kuvaillen tilanteet, joissa vettä sataa, myrskyää, aurinko paistaa kuumana jne. Sitten menimme Keskusbastionin vallille. Lähes leikilläni totesin että tapahtuman pääesitys olisi mahdollista järjestää siellä kymmenen vuoden kuluttua.
Sitten jonkun mieleen varsin epäillen tuli Haminan satama. Lähdimme tutustumaan Stevecon varastohalleihin, joista yksi osoittautuikin erinomaiseksi mahdollistaen katsomon rakentamisen areenan ympäri. Se ei sitten sopinutkaan omistajalle ja lopulta ensimmäisten neljän Hamina Tattoon marssishowt järjestettiin satamahallissa numero 4.
Haminalaisten tarkoituksena oli järjestää tapahtuma jo kesällä 1989. Sen tyrmäsin mahdottomana ja kiire tuli järjestelyissä myös kesäksi 1990. Koulutus- ja opetustilaisuuksia karsittiin aiemmin kaavailluista ja konsertteja lisättiin.
Alusta alkaen ohjelmaan suunniteltiin ulkoilmakonsertteja, jazzklubeja, kunniakäyntejä sankarihaudoilla, musiikkivierailuja lähialueilla ja kauempanakin. Myös Mini Tattoo Helsingissä Senaatintorilla sekä tietenkin Tattoo-paraati Haminassa olivat paperilla.
Hamina Tattoon pääsihteeriksi ja sittemmin toiminnanjohtajaksi minut nimettiin muutettuani Haminaan keväällä 1989, jolloin varsinainen valmistelu ja Hamina Tattoon toteutus käynnistyi. Ehkä tärkeimpinä toimijoina kanssani olivat matkailusihteeri Päivi (sittemmin Talvikki) Ovaska ja soittokunnan toimistosihteerin tehtävästä Tattoon projektisihteeriksi siirtynyt Mirja Kallio.
Ensimäisen Hamina Tattoon ulkomaiset soittokunnat olivat USA:n Euroopan joukkojen soittokunta, DDR:n Kansanarmeijan Keskussoittokunta, Saksan (Länsi-Saksan) Ilmavoimien soittokunta n:o 4 ja Ruotsin varusmiessoittokunta. Suomalaiset soittokunnat olivat Kaartin Soittokunta Helsingistä ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta Haminasta.
Yleisön mieleen jäivät erityisesti USA:n soittokunnan esitykset ja vapaamuotoiset tilaisuudet silloisella Päällystökerholla.
Minulle jäi erityisenä muistona molempien Saksojen sotilassoittokuntien historiallinen yhteiskonsertti sitä varten rakennetulla esiintymislavalla Kesäpuistossa. Konsertin juontajana aistin tilanteen jopa konkreettisesti tippa silmässä. Muisteloita olisi vaikka kuinka, mutta kerätkäämme niitä nyt uusia!
Tattoossa tavataan!
