Kävin viime viikolla jututtamassa Takatalo & Tompurin yrittäjäpariskuntaa. Tilapanimon tuotekehitys on ollut tuloksellista, siitä kertoo olutkilpailuissa saadun toistuvan menestyksen lisäksi se, että tuotteita myydään ruokakaupoissa ja ravintoloissa ympäri maata.
Helppoa se ei ole ollut. Kymmenen vuotta sitten oli muutaman muun toimialan tavoin myös panimoala hyvässä nosteessa. Sitten tuli korona, tuli Venäjän sota Ukrainassa, tuli Yhdysvaltojen uusi, tempoileva politiikka, ja kaikesta tuli laajalle ulottuvat kerrannaisvaikutukset. Nousu vaihtui jarrutukseen.
Yrittäjien puheesta korvaan jää soimaan seuraava: paikalliset ja lähellä tuotetut huippuraaka-aineet. Tässä tapauksessa puhutaan vedestä, viljasta, lähituottajien lihasta ja kasviksista.
Paikallisia tuotteita, palveluita ja yhteisöjä usein vähätellään. Miksi on niin vaikeaa sanoa, että täällä tehdään priimaa, ja olla siitä ylpeä. Onko kyseessä kateus, pessimistiset odotukset, vai suuruuden ja tehokkuuden ihannointi.
Sitä mukaa kun maailma tasapäistyy, korostuu aitouden ja juurevuuden merkitys. Paikallisen valitseminen on teko oman yhteisön hyvinvoinnin ja alueen elinvoiman puolesta. Paikalliskulttuuri, huippuluokan lähituotteet ja alueellinen omaleimaisuus ovat arvostettavia asioita. Sitä paitsi: paikalliset yrittäjät pitävät pyörät pyörimässä silloinkin kun isot toimitusketjut yskivät.
Lauantaina vietetään yrittäjänpäivää, onnea kaikille paikallisille, juureville ja sitkeille yrittäjille.



