Popeda esiintyi Tykkimäessä heinäkuun alussa ikärajattomassa konsertissa. Lapsetkin pääsivät mukaan nauttimaan rock´n´rollin ilosanomasta. Paitsi lapsia ei juurikaan yleisön joukossa näkynyt. Paikalla oli paljon minuun nähden nuoria naisia ja sitten joitakin ikäisiäni rokkipappoja. Ja loput siltä väliltä.

Popeda kuitenkin huomioi, että alaikäisiäkin voi olla katsomon puolella. Ilmeisimmät alkoholin väärinkäyttöä ihannoivat biisit, kuten Rio de Janeiro, jätettiin esittämättä. Lainabiisi Madafakin darra kuitenkin kuultiin. Mutta ei se mitään. Popeda ei ole mikään lastenmusiikkiyhtye, ja kuten sanottu, paikalla ei ollut lapsia tai edes nuoria. Yhden pienen piltin näin istuvan isänsä olkapäillä kuulosuojaimet korvillaan. Tuskin hänelle laulun sanoma kuitenkaan aukesi: kaksivuotiaan sanavarastoon ei vielä kuulu motherfucker tai darra, toivottavasti.

Diskohait esiintyi heinäkuun lopussa Hamina Tattoon lastenkonsertissa Tattoo-klubilla. Kotkalaisyhtyeen covervetoinen ohjelmisto ei ollut kaikilta osin lasten korville sopivaa kuultavaa. Toiseksi viimeisenä biisinä Diskohait esitti JVG:n Ikuisen vapun. 

”Tuleekohan seuraavaksi Madafakin darra?” kysyin pöytäseurueeltamme. Aikuiset hymyilivät, lapset eivät.

Ei tullut Roope Salmisen krapulatilitystä, vaan ikuista vappua jatkettiin Käärijän Cha Cha Challa: ”Pidän kaksin käsin kiinni juomista niinku / ei, en mieti huomista ku tartun tuopista niinku / haluun olla sekasin ja vapaa huolista niinku…”.

Aikuiset purskahtivat nauruun, lapset eivät. Onneksi kitaristi Erkki Mela ei sentään kourinut show´n aikana etumustaan kuten Olli Herman.