Tunnettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on todennut, että vanhemman tärkeimpiä tehtäviä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Pettymysten tuottamisella tarkoitetaan kasvatuksellista näkökulmaa. 

Pettymyksiä ei tuoteta kiusaksi lapselle, vaan se on yksi kasvatuksellinen keino. Ydinajatus on, että elämässä ei voi aina saada heti kaikkea, mitä haluaa.

Jos ei ihan omakohtaista kokemusta ole, niin varmasti ainakin nähtyä/kuultua. 

Uhmaikäisen lapsen kanssa kauppareissu voi olla melkoinen voimainponnistus. Karkkihyllyn ohittamisessa saatetaan punnita se, saako uhmis kiukkuamalla tahtonsa lävitse vai pysyykö vanhemman “pokka” viedä raivoava lapsi kassalle. Varsinkin, kun siinä hetkessä vanhempi tuntee monen monta katsetta niskassaan. 

Helpommalla tietenkin pääsisi antamalla periksi, mutta se onkin karhunpalvelus jatkoa ajatellen. Pieni lapsi oppii nopeasti yhtälön: kauppa – kiukuttelu – palkinto…

Näitä pettymyksen paikkoja tulee ja menee, uhmaikäisellä päivittäin, mutta on teineilläkin omat juttunsa. Halutaan tietyt merkkivaatteet, myöhäiset kotiintuloajat jne. 

Lauseet “kaikki muutkin saa” tai “kaikilla muillakin on” ovat tuttuja. Jälleen punnitaan, kuinka onnistuu pettymyksen sieto ja miten pitää vanhemman linja.