On kai aika selvää, ettei Tullimakasiini ympäristöineen ole nyt sitä, mitä se parhaimmillaan voisi olla. Rakennus on huonokuntoinen, tavaramäärä rakennuksessa ja sen ympäristössä on suuri ja sekalainen, romua ja rihkamaa, mutta myös aitoutta ja historiaa. 

Kaupunginhallitus on tullut näyttävästi esiin päätöksentekijänä käyttämällä otto-oikeuttaan kaupunkikehitysvaliokunnan päätöksiin. Lipputangon kohtalo ja Tervasaaren ajoesteet olivat alkusoittoa. Valiokunta teki yksimielisen päätöksen hylätä Tullimakasiinista tehdyn ostotarjouksen, jossa kiinteistökokonaisuuden lisäksi olisi myyty yksityiseen omistukseen myös tontti ja laiturialue. Hallitus siirsi päätöksenteon itselleen, ja äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöllä väliehtoja sisältävä kauppa hyväksyttiin. 

Edes matematiikka ei ole aukottomasti eksaktia, vaan enemmän käsitteellistä tiedettä. Tätäkin päätöksentekoa voidaan tulkita siten, että kaupunginhallitus voitti äänin 5 puolesta, 13 vastaan.

Elinvoimaa ja uutta yritystoimintaa kaupunkiin ehdottomasti tarvitaan. Mutta mitä ideaa on siirtää kaupungin identiteettiin ehdottomasti kuuluva merenkäynnin ja satamaelämän historia pois meren ääreltä. Ehdotus antaa kokoelmalle paikka Vallitalosta kuulostaa enemmänkin huonolta vitsiltä.

Välillä sitä miettii, että muistavatko kaikki, että Hamina on satamakaupunki. Mereltä tuoksuva ja rosoinen, aitojen tarinoiden ja kohtaamisten kaupunki.