Nimittäin lipputangosta. Päätöstä on venkslattu puoleen ja toiseen. Se, että päätöksenteko on vaivalloista, ei ole mitenkään ihmeellistä. On ymmärrettävää, että yli 700 000 euroa maksanut lipputanko ja sen vuosittaiset ylläpitokulut tuntuvat kalliilta investoinnilta. Etenkin, kun päiviä, jolloin suomenlippu on tangossa liehunut, ei ole ollut ylenmäärin. Kustannus per päivä on melkoinen.

On ymmärrettävää, että tangon purkamisvaihtoehto käy päätöksentekijöiden kunnian päälle, kun tangon käyttöikä on jäämässä ennakoitua lyhyemmäksi. Ja vahingoniloisiakin tuntuu riittävän. 

On kuitenkin ollut melkoista liioittelua väittää, että lipputanko olisi tuonut kaupunkiin merkittävästi matkailutuloa. Näkyvyyttä valtakunnan medioissa kyllä. Ei niin pientä kylää, ettei puhe kääntyisi tankoon kun kävijän kotipaikka tulee ilmi. 

On harmi, ettei Suomenlipunaukion kehittämistä koskaan oikeasti aloitettu. Pelkkä keskellä aukiota törröttävä tanko ei, hienosta kiveytyksestä huolimatta, herätä pysyvää innostusta. Tanko kaipaa ympärilleen toimintaa, ihmisiä ja elämyksiä.

Onko Euroopan korkein Suomen lipun tanko, tai Euroopan toiseksi korkein lipputanko, miten vain, loppujen lopuksi kuitenkaan merkittävä maamerkki ja nähtävyys kaupungille (varsinkaan ilman lippua). Ehkä ne todelliset arvot löytyvät kuitenkin kaupungin historiasta, kulttuurista ja ympäristöstä. 

Niitä eletään todeksi joka päivä.