Vilniemellä asuu parempaa väkeä kuin Mäntlahdessa. Tai ainakin 60-luvulla asui. Näin minulle kerrottiin, kun olin lapsi. En tiedä, mistä se johtui. Ehkä syyksi riitti se, että Vilniemi on lähempänä maailmankaikkeuden keskipistettä, Haminaa. 

Pelasimme 60-luvulla Vilniemen kentällä kylienvälisiä pesäpallo-otteluita. Nykyään kentän paikalla on seurantalo ja parkkipaikka. Kerran Mäntlahden joukkueessa pelasi umpihumalainen äijä, joka sen yhden ainoan osuman jälkeen eteni ykköspesän sijasta suoraan kakkoselle. Hänet vaihdettiin pois loppupelin ajaksi. En pitänyt silloin humalassa urheilemisesta, enkä pidä vieläkään. Sitä paitsi se on vaarallista.

Nykyään en tunne Vilniemeltä kuin pari tyyppiä. Yksi heistä, Vilniemelle muualta muuttanut ja siellä yli kolmekymmentä vuotta asunut sanoo, että häntä ei ole vieläkään hyväksytty kyläläiseksi. Jos vilniemeläisyyden juuret eivät ulotu keskiajalle, on turha odottaa hyväksyntää.

Kun vietimme viime vuonna riemuylioppilasjuhliamme, kiertoajelu suuntautui myös Vilniemelle. Pitkillähiekoilla jalkauduimme nauttimaan virvokkeita. Vilniemeläiset osoittautuivat ystävälliseksi ja palvelualttiiksi kansaksi. Mitään 60-luvun ylimielisyydestä ei ollut jäljellä.

Vilniemeä ei turhaan kutsuta Haminan Rivieraksi. Aina aurinkoinen Pitkäthiekat on Haminan helmi, jota kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Miksi lentää Rivieralle tai vieläkin pidemmälle, kun sama aurinko ja sama meri löytyvät lähempääkin. Ja siihen kyttäävään naapuriin voi törmätä Rivierallakin, jos huono tuuri käy.