Kirja-arvio
Maiju Pohjola:Sivusta katso ja
Aviador, 2026
87 sivua

Haminassa asuvan runoilijan Maiju Pohjolan (s. 1990) neljäs teos Sivusta katso ja tarttuu ajankohtaiseen ja kipeään aiheeseen: kouluväkivaltaan. Runokokoelma on kirjoitettu näytelmän muotoon – siinä on esinäytös ja yhdeksän kohtausta kolmessa näytöksessä näyttämöohjeineen. Ratkaisu tuo teokseen vahvan draamallisen kaaren ja tekee siitä poikkeuksellisen runoteoksen.

Tapahtumapaikkana on koulu. Ääneen pääsee joukko oppilaita, joita yhdistävät samat oppitunnit, ruokailuvuorot ja välitunnit. Henkilöt, minäkertojat Hämis, Eimi, Näkelä, Peetsi, npc ja _______, suhtautuvat väkivaltaan kukin omalla tavallaan. Yksi toimii, toinen vaikenee, kolmas peesaa ja neljäs seuraa sivusta. Näin Pohjola osoittaa, ettei kouluväkivalta ole yksiselitteinen ilmiö, eikä sitä voi kuvata kattavasti vain yhdestä näkökulmasta.

Näytelmämuoto tuntuu aiheeseen perustellulta valinnalta. Rakenne tukee teeman käsittelyä, ja draaman keinot: dialogi, monologi, konfliktit ja toiminnan eteneminen, syventävät henkilökuvia. Kerronnallinen jännite kantaa alusta loppuun. Miljöö ja henkilöt esitellään vähitellen, ja tapahtumat huipentuvat konkreettiseen väkivallan purkaukseen, jossa ikkuna, samoin kuin ihminen, särkyy.

Teoksen vahvuus on sen kokemuksellisuus. Pohjola saa lukijan pohtimaan, kuka hahmoista on uhri, puolustaja, vahvistaja, auttaja, kiusaaja tai sivustaseuraaja. Kysymys ei rajoitu teoksen maailmaan, vaan laajenee oman roolin tarkasteluun niin koulussa kuin muuallakin, työpaikoilla ja yhteisöissä. Teos pakottaa epämukavaan mutta tarpeelliseen itsetutkiskeluun.

Suorasanaisuus tekee tekstistä helposti lähestyttävää, ja runolliset kuvat tuovat siihen kerroksellisuutta:

”Jos jokainen heittää pienen kiven / eihän se oo oikein mitään”

”Olivatko naakat paikalla jo silloin, vai löysivätkö vasta
kellojen soitua suuhun jääneet sivut,
piirrokset karttojen kääntöpuolilla,
mustat marginaalit.”

Teos herättää myös kysymyksen näyttämöllisyydestä. Näytelmämuotonsa ansiosta Sivusta katso ja toimisi luontevasti teatterissa, vaikkapa Haminassa. Lavalla sen tavoittavuus voisi olla kirjaa laajempi. Silti jo kirjana se on tärkeä ja puhuttelevasti toteutettu kannanotto.