Täytän viikon päästä 70 vuotta. Alan muistuttaa sitä kaikkien tuntemaa isoisää, joka horisee sukujuhlissa taukoamatta omiaan, vaikka kukaan ei kuuntele. 

Kerroin viime kesäkuussa Neuvottoman koulun harjannostajaisissa omasta mielestäni hauskan tarinan vierailustani Kisu Jernströmin luona Degerby Delissä. Tarinassa tulen kauppaan ja kysyn Kisulta: ”Löytyykö juustossa?” Naurunremakan sijaan saliin laskeutui jäätävä hiljaisuus.

Kotona mietin miksi vitsini ei purrut. Kisun kappale Juustossa löytyy sijoittui kolmanneksi vuoden 1974 Syksyn sävelessä. Kukaan harjakaisväestä ei ollut vielä edes syntynyt silloin. Kukaan ei tiennyt kuka on Kisu, mikä on Degerby Deli, mikä oli Syksyn sävel ja miten ihmeessä juusto ja löytyä-svetisismi liittyvät tähän kaikkeen. Päätin päivittää harjakaisohjelmani.

Haastattelin syksyllä Reimariin viime vuonna 70 vuotta täyttänyttä Pelle Miljoonaa, joka myönsi, ettei hänellä ole enää elävää suhdetta nykynuorisoon. Ei ole oikein minullakaan, vaikka osa lapsenlapsistani on nuoria. Aika ja taajuus on eri. Ja niinhän sen pitää ollakin. Ei kukaan voi olla ikuisesti nuori. Paitsi Danny.

Täytän ensi viikolla 70, jos luoja suo. Sillä viikatemies on erityisen kiinnostunut meistä seitsemänkymppisistä. Hannu poistui kesäkuussa ja Pate joulukuussa. Äkkiä lähtivät molemmat. Kuin viikatemiehellä olisi kiire. Kohti seuraavaa seitsemänkymppistä. Joka voi olla minä.

Mutta mitä sitä synkistelemään. Turha surra, täähän on vain elämää, lauloi Pate Junnun sanoin. Junnusta nuoret eivät tiedä mitään, Pate saattaa olla isoisän horinoista etäisesti tuttu. Silti aion edelleen kertoa anekdootteja sukujuhlissa ja harjannostajaisissa elämäni kaikilta kahdeksalta vuosikymmeneltä. Kunnes nuoriso kantaa minut kiikkustuoleineni ja ryhmysauvoineni ulos jatkamaan monologia.