Muutama vuosi sitten jouduin silminnäkijätodistajaksi kun henkilö talviliukkailla kaatui ja loukkaantui. Kiistaa käytiin siitä, tapahtuiko liukastuminen suojatien puolella vai jalkakäytävällä. Kysymys oli olennainen, sillä siitä riippui, kenelle kuului vahingonkorvausvastuu liukkaudentorjunnan laiminlyömisestä. Vahinkoa kärsineen omien vakuutusten lisäksi korvausta voidaan hakea myös liukastumispaikan kunnossapidosta vastuussa olevalta.

Tontinomistajan vastuulla on poistaa lumi ja jää jalkakäytävältä tonttinsa kohdalta. Ja tarvittessa hiekoittaa alue. Kunnalle puolestaan kuuluu ajoratojen, pyöräteiden ja yhdistettyjen jalankulku- ja pyöräteiden talvikunnossapito.

Kulkuväylien liukkaudesta johtuvien tapaturmien kustannusten on arvioitu olevan moninkertaiset katujen kunnossapidon kustannuksiin verrattuna. Monesti vahingot olisivat vältettävissä, jos kulkuväylien talvikunnossapidosta huolehdittaisiin riittävästi. Kaikissa olosuhteissa ei sekään aina riitä; jalankulkijatkin voivat varautua olosuhteisiin esimerkiksi kenkävalinnoilla ja liukuesteillä.

Suurin osa liukastumisvahingoista on pieniä, mustelmia tai venähdyksiä. Mutta kaatuminen voi aiheuttaa myös todella vakavia, jopa kuolemaan johtavia vammoja.