”Joulun lukuhaaste”, otsikko sattui silmään somevirrasta. Päätin asettaa itselleni lukuhaasteen: lue huvin vuoksi, ja kun olet valinnut kirjan, lue se loman aikana kannesta kanteen. Ihana haaste!

Entisestä himolukijasta on työelämän suorituspaineissa tullut henkilö, jolle kirja on lähinnä unilelun korvaava nukahtamisenedistäjä. Pari sivua, ja se on siinä, krooh.

Muistan sentään vielä, miten mukavaa on uppoutua kirjan maailmaan. Vaikka psykologiseen dekkariin, tai klassikkoromaaniin? Muistelmateokseen? Jouluiseen cozy -romaaniin? Lapsi onneksi pitää vanhemmat sivistyksessä kiinni antamalla usein joululahjaksi tuoreimman Finlandia -voittajan.

Olen usein ajatellut Aleksis Kiven Seitsemää veljestä. Ja nimenomaan veljeksiä lukkarin lukuopissa, mikä on mielestäni kirjan kiinnostavin kohta. Siitä alkaa veljesten kasvu yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Se ei kuitenkaan tapahdu lukkarin opetusmetodien ansiosta, vaan monen mutkan ja lopulta oman oivalluksen kautta.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat kertoneet, että lukutaito on heikentynyt, suomalaiset lukevat entistä vähemmän ja yksipuolisemmin. Osansa tässä on mediaympäristön muuttumisella, olemme tottuneet nopeasti silmäiltäviin teksteihin, ja digitaalisen verkon tarjoamaan koukuttavien videoklippien virtaan.

Kirjastojen merkitys lukemisen edistäjänä on valtava. Kirjanlainauksen rinnalla siitä on tullut kaikille avoin, maksuton tiedon, oppimisen, hyvinvoinnin ja kulttuurin kohtaamispaikka. Lähikirjastojen lakkautuksen jälkeen on kirjastoautolla ratkaiseva merkitys palvelun saamiseksi myös kyliin ja lähiöihin. Kirjastoauto tuo myös muita palveluita syrjäseuduille. 

Siksi kirjastoauto Päivänsäteen rahoituksen leikkaus oli uutisena ikävä yllätys. Kirjasto on universaali palvelu, jonka toiminta kannattaa turvata viimeiseen asti.

Taidankin ottaa jälleen Seitsemän veljestä joululukemiseksi. Ihan vain muistaakseni kirjailijan ajatuksen siitä, miten lukutaito muuttaa ihmistä.

Lukuiloa ja hyvää joulua!