Haminan kirjastopalveluiden kaksivuotisen demokratiahankkeen huipennus oli Arman Alizadin puhujavierailu 27.11. Vehkalahtisalissa. Puheen teemana oli kulttuurien ja ihmisten kohtaaminen sekä monikulttuurisuus. Ne kertautuvat Armanin omassa elämäntarinassa, jonka hän esitti lähes täydelle salille yleisöä. Yleisön ikähaitari oli laaja, ja kuulemassa oli paljon myös Haminan lukion opiskelijoita.
Arman syntyi Iranissa 1971. Vallankumouksen ja sitä seuranneiden vainojen vuoksi hän muutti perheensä mukana ensin Yhdysvaltoihin, ja sieltä Suomeen 1980. Ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa hän laittoi rappukäytävän ilmoitustaululle lapun: ”Olen Arman, eikä minulla ole kavereita. Asun huoneistossa 14”. Pian ovikelloa soitti suomalainen Pekka, ja poikien välille syntyi luja ystävyys.
Yläasteella ja lukiossa Armanin opinnot eivät oikein sujuneet.
– Lukiossa kaikki suunnittelivat kauppakorkeaan menoa tai jotain muuta hienoa. Minua kiinnosti eniten fantasiakirjallisuus, lohikäärmeet ja miekat, Bruce Lee- ja Jackie Chan -elokuvat, rullalautailu ja elokuvien hienot puvustukset, Arman muistelee.
Vielä armeijan jälkeenkin tulevaisuuden suunta näytti epäselvältä. Muutaman työkokeilun jälkeen Arman pääsi vaateliikkeeseen töihin, ja ala tuntui kiinnostavalta, Kun vielä eräs ystävä vinkkasi, että vaatealaa voi opiskella, avautui eteen kiinnostava koulutuspolku. Arman omistautui opinnoille täysin, ja valmistui vaatturiksi huippuarvosanoin.
Kunnianhimo ja halu hallita ala täydellisesti sai hänet hakeutumaan, kuukausia kestäneen suostuttelun jälkeen, vaatturimestari Jouni Korhosen oppiin.
– Koulun päättötyönä isälleni tekemää pukua pidettiin parhaana oppilastyönä vuosiin. Mestarilta se sai tylyn tuomion: eihän tuo ole ihmistä varten tehty. Sanat eivät lannistaneet, vaan pikemminkin kannustivat, halusin tulla uudeksi Jouni Korhoseksi.
Ensimmäiset kuukaudet oppipoikana vaativat sinnikkyyttä, sillä Armanin työtä oli lähinnä kahvinkeitto, ruoanlaitto ja Korhosten koiran ulkoilutus. Samalla hän kuitenkin sai seurata mestarin työskentelyä, ja ennen pitkää osallistua yksinkertaisiin työvaiheisiin itsekin.
– Tällaista mestari-kisälli -filosofiaa noudatetaan eri aloilla ympäri maailmaa. Se opettaa syvällistä sitoutumista.
Arman oppi hallitsemaan alan, ja hänestä tuli Suomen nuorin, menestynyt vaatturimestari. Kaapelitv-yhtiö Moon tv:n aloitettua 2000 -luvun alkussa toimintansa, siirtyi Arman tekemään Dresscode -nimistä muoti- ja tyyliohjelmaa. Hän juonsi ja tuotti myös muita ohjelmia.
– Jo Moon tv:n ajoista alkoi yhteistyö ohjaaja, tuottaja Tuukka Tiensuun kanssa.
Yhteistyö synnytti myöhemmät, eri puolille maailmaa ja erilaisiin kulttuureihin vieneet menestyssarjat, kuten Kill Arman, Arman ja viimeinen ristiretki, Täällä Pohjantähden alla.
Elämän opit meiltä ja muualta
Arman Alizadin puheeseen on siroteltu monta sanomaa, joita voisi kutsua vaikka elämänohjeiksi. Se Espooseen tupsahtanut pieni poika ilman kavereita oppi, että kommunikonti on tärkeää, ja se on mahdollista ilman yhteistä kieltäkin. Oppi on osoittautunut todeksi myöhemminkin kuvausmatkoilla maailman tuntemattomilla seuduilla.
– Kaikkea eri kulttuureissa näkemäänsä ei voi eikä tarvitse hyväksyä. Mutta voi yrittää ymmärtää, mistä jokin asia tai tapa johtuu. Nykyisessä keskustelukulttuurissa isoin ongelma on se, että ymmärtäminen nähdään heti hyväksymisenä.
Avoimuuden, kiinnostuksen ja kommunikoinnin lisäksi Arman Alizad toivoo, että ihmiset voisivat säilyttää jotain lapsenmielisyydestään.
– Jos lapsi meissä tukahdutetaan, ei meistä ole iloa ja hyötyä kenellekään. Se on sama kuin katkaisisi perhoselta siivet.
Hanke loppui, mutta demokratiatyö jatkuu
Arman Alizadin puhujavierailu päätti Aluehallintoviraston rahoittaman kirjaston kaksivuotisen demokratiahankkeen.
– Hankkeen puitteissa meillä vieraili viisi asiantuntijapuhujaa. Osa tapahtumista veti valitettavan vähän yleisöä, osa taas, kuten Arman Alizad ja aivan ensimmäisenä esiintynyt tv:stä tuttu lääkäri Pippa Laukka, olivat yleisömenestyksiä, toteaa kirjastopalveluiden esihenkilö Laura Korhonen.
Yhtenä tavoitteena Avin hankkeessa on, että ihmisten välistä demokratiaa lisäävä toiminta jäisi hankkeen myötä elämään.
– Meillä jatkuvat satukahvilat, joissa satujen lukijoina on kaupungin johtoa. Kahvilan yhteydessä heiltä voivat niin lapset kuin aikuisetkin kysellä esim. heidän työhönsä liittyviä asioita.
Kirjaston tavoitteena on jatkaa myös erätaukokeskusteluja. Niiden avulla eri lähtökohdista tulevat ihmiset voivat käydä tasavertaista keskustelua toistensa kanssa. Haminassa toteutettiin erätaukokeskustelu mm. kirjaston ja lukemisen merkityksestä, ja aiheesta järjestettiin myöhemmin kirjaston päivänä myös yleisötilaisuus.
– On muistettava, että kirjasto on itsessäänkin demokratiaa edistävä laitos, avoin ja maksuton kaikille, Korhonen muistuttaa.
