Muutama vuosi sitten jälkikasvu ihmetteli, kun reissun tärkein kotiintuominen oli minun mielestäni pussillinen kiviä. Sileitä ja kauniinvärisiä suoraan Välimeren aalloista. Miten kauniita ne nyt ovatkaan tarjottimella, yhdessä tuikkukynttilöiden kanssa…

Olen kuullut, että kiviin on hurahtanut moni muukin. Pihalle on kiva asetella erilaisia kiviä rykelmiin. Sekaan kun laittaa kivikkokasveja, nehän onnistuu kasvamaan hiukan poropeukaloisemmallakin puutarhurilla. Isommatkin kivet pihalla olisi kivoja. Sellaisten hankkimiseen ja siirtämiseen tarvitsisi melko järeää työkonetta, joten heipat siirtomaalohkareille….

Elämä kivien kanssa ei aina ole ollut juhlallista. Vielä on muistissa nekin ajat, kun olin mukana pellolla keräämässä kiviä, etteivät työkoneet rikkoudu. Ihan kuin pelto olisi kasvanut kiviä. Niitä vaan nousi ja nousi pellon pintaan. Nuorisolaiselle se kivien kerääminen oli ihan vihonviimeistä hommaa…

Nykyään erityisen paljon arvostan pihamme kukkapenkkien reunuskiviä. Ne ovat vanhan navetan kiviä. Tunnearvoa nillä onkin reilusti yli sadan vuoden takaa. Tuolloin kivien louhimisessa on ollut paljon suurempi työmaa kuin se nykypäivänä olisi.

Kivi on toki joskus ollut myös kengässä. Onneksi se on ollut helppo viskaista sieltä pois. Joskus kivi uhkaa lentää jollakin silmään, esimerkiksi päiväkodin tai koulun pihalla. Siitähän sitten seuraa informatiivinen kasvatustuokio; kiviä ja hiekkaa ei saa heitellä toisia kohti! Paitsi leipäkiviä. Niitä saa heitellä. Järveen tai mereen. Ja heittäähän Jaakkokin, sen kylmän kiven..

Välillä elämässä on hetkiä, jolloin tuntuu kuin kivirekeä vetäisi. Mistähän moinen sanonta kumpuaa?

Nykyään kivien ympärille on kehkeytynyt ihan oma  harrastuksensa nimeltä Finstones. Väki maalailee ympäri Suomea pieniä kiviä, ja piilottaa niitä sitten julkisille paikoille löytäjiensä iloksi. Löytämänsä kiven voi pitää tai siirtää sen uudelle paikalle. Monet näistä maalatuista kivistä ovat todellisia taideteoksia. Olisipa kiva löytää joskus tällainen kivi. Haminassakin niitä on piiloteltu ympäri kaupunkia.

10.10. vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää ja Aleksis Kiven päivää. Näinköhän joku innokas kivimaalari maalaisi Aleksis Kivi-kiviä? Jään etsimään.