Jälleen se tapahtui – kellojen siirto. Menetimme vaivaisen tunnin kesäaikaan siirryttäessä. Seuraukset tuntuivat kuitenkin koko seuraavan viikon. Ehkä en ole ainoa, jolla unirytmi häiriintyi ja töissä tuli haukoteltua viikon mittaan kerran jos toisenkin.
Työmatkalla kuuntelin radiosta Ylen ohjelmaa, jossa oli juttua suomalaisten nukkumisesta tai paremminkin nukkumattomuudesta. 10 % väestöstä kärsii tutkimusten mukaan unettomuudesta.
Uni, sen laatu ja määrä on kyllä mielenkiintoa herättävä asia. Kun ihmistaimi on pieni, vanhemmat tietenkin toivovat, että lapsi nukkuisi mahdollisimman paljon.
Etenkin vauvaikäiselle se olisi oikein suotavaa, koska silloin saisi tuoreet vanhemmatkin hiukan lepoa. Koliikkivauvan kanssa ensimmäiset yhteiset ajat ovat melkoinen tulikaste unettomuuteen sekä pieni viite siihen, että jonkinlaista itsestä riippumatonta yövalvomista syystä tai toisesta on luvassa ainakin se 18 vuotta eteenpäin…
Useimmille seuraava sanonta on tuttu: ”Nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.” Sanonta viittaa siihen, että lasten ja nuorten aivot kehittyvät unen aikana.
Oi, kuinka viisaiksi kaikki uneliaat murrosikäisemme tulevatkaan… No, tässä saattanee kuulla hiukan sarkasmia. Pikemminkin se aiheuttaa vanhemmissa hiukan hammasten kiristelyä, kun teini vetäisee kunnon siivut aina iltapäivään saakka…. Ylös, ulos ja lenkille!
Ruuhkavuosiaan elävät kaipaisivat lisää tunteja vuorokausiin. Se “oma aika” nipistetään helposti omista yöunista. Arkea saatetaan elää koko ajan pienellä univajeella.
Pikkulasten vanhemmat tunnistavat varmasti tämän; viikonlopun koittaessa voisi olla mahdollisuus hiukan pidempiin aamu-uniin, mutta perheen leikki-ikäinen onkin jo kuuden aikaan virkeänä sängyn vieressä herättelemässä… Kaikki kunnia telkkarin aamujen lastenohjelmille. Muistan tämän hämärästi itsekin…
Kun ihminen ikääntyy ja jää pois työelämästä, olisi hyvin aikaa nauttia kunnon yöunista – mutta kappas, enää ei oikein nukuta ja sitä herää unilta jo vaikkapa viiden aikaan aamulla. Päivän touhut saattavatkin olla jo pitkällä yhdeksän aikaan aamulla.
Olen usein pohtinut, että vuorotyössä käyvillä on aivan “oma oopperansa” pitää kiinni unirytmistä ja unen määrästä. Itse en ole vuorotyötä kokeillut, joten voin vain arvailla, miten haastavaa on palautua yövuorojen jälkeen takaisin aamuvuoroihin.
Kun olin lapsi ja uni ei tullut, laskin lampaita. 1,2,3…..100 jne. Sitähän voisi kokeilla seuraavaksi kun unettomuus vaivaa ja Nukkumattia ei näy.
