Tänään on Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivä. Suomen kansalliseepos Kalevala ilmestyi vuonna 1849. Elias Lönnrotin kokoamat ja yhtenäiseksi teokseksi liittämät, alunperin lauletut runot on kerätty osin Suomen rajojen ulkopuolelta, esimerkiksi suurin osa eeppisistä runoista on Vienan Karjalasta. Ehkä pitäisikin puhua karjalaisten eepoksesta? 

Ja onko Kalevalassa kysymys siitäkään. Uudempi Kalevala -tutkimus kysyy, onko Lönnrot  runoaineistoa muokatessaan vienyt runoilta ja kieleltä sen aidon ilmaisun. Yhtenäisenä runoelmana Kalevala on Lönnrotin luomus, kuvitteellinen kertomus jonka esikuvana ovat Iliaan ja Odysseuksen kaltaisen homeeriset eepokset.

Tänä päivänä voitaisiin puhua, tohtiiko tuota kansalliseepoksen kyseessä ollen sanoakaan: kulttuurisesta omimisesta, tai ainakin lainaamisesta. Toisaalta, karjalaisuutta on aina pidetty osana suomalaista kulttuuria.

Kalevala aukaisi oven tuntemattomaan mytologiseen maailmaan ja rakensi kansallista identiteettiä. Se nosti suomenkielisen kirjallisuuden esille ja teki sitä tunnetuksi myös maailmalla. Kalevala lienee edelleen eniten eri kielille käännetty suomalainen teos. 

Kalevalan päivänä juhlitaan suomen kieltä, historiaa, tapoja ja perinteitä. Päivä on myös ruokakulttuurimme kulmakiven, ruisleivän nimikkopäivä. Mikä olisikaan sopivampaa.