Olen muutaman vuoden sisällä alkanut muistelemaan. Lieneekö ikääntymiseen liittyvä piirre, kun alkaa enenevässä määrin oma historia ja eletty elämä kiinnostaa. Täytän tänä vuonna puoli vuosisataa. Se kuulostaa melkoisen mahtipontiselta.
Samalla kuitenkin ihmettelen sitä, miten nopeasti eletyt vuodet ovat kuluneet. Nykyään yksi vuosi tuntuu siltä, kuin se olisi puoli vuotta.
Lapsuus ja nuoruus oli siitä mukavaa aikaa, että silloin aika tuntui loputtomalta. Kesät tuntuivat kestävän ikuisuuden ja aina oli hyvä sää (aika kultaa muistot). Lapsena ja nuorena sitä osasi elää hetkessä.
Aikuisena onkin vaikeampaa “elää hetkessä”. Joko sitä muistelee menneitä tai sitten vatvoo tulevia asioita. Kumpikaan edellä mainittu tapa ei luultavasti ole mielenterveydelle terveellistä liiallisesti harjoitettuna.
On tutkittu, että ihmisen ensimmäiset muistikuvat omasta elämästään ajoittuvat noin kolmen-neljän vuoden ikään. Suurin osa lapsuus- ja nuoruusmuistoistamme pohjautuu meille kerrottuihin asioihin, valokuviin tai päiväkirjoihin.
Nyt harmittaa, että en oikein millään muista tapahtumia esimerkiksi omista kouluajoistani. Vain pieniä häivähdyksiä sieltä täältä muistuu mieleen. Usein sellaisia tapahtumia, jotka eivät olleet kuitenkaan sitä perusarkea, vaan jotakin ekstraa.
On hauskaa huomata, että silloin kun useampi saman ikäpolven edustaja tapaa toisensa, alkaa yhteisten aikojen muistelu. Luokkakokoukset ja sukukokoukset lienevät oiva esimerkki tällaisista tilanteista. Huvittavaa on, että tilanteessa on usein niin monta erilaista muistoa, kuin paikalla on muistelijaakin.
Lopuksi pieni aasinsilta tuleviin presidentinvaaleihin. Suomessa elää vielä kansalaisia, jotka ovat syntyneet ensimmäisen presidentin kaudella (1. presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg, presidenttinä 1919-1925). Uskomatonta on se, miten paljon ja mitä kaikkea 100 vuoden aikana on tapahtunut Suomessa!
Itse muistan parhaiten presidentinvaalit vuodelta 1994. Merkitykselliset ne olivat itselleni siksi, että sain tuolloin äänestää ensimmäistä kertaa ja se tuntui juhlavalta. Vaalitulosta jännitettiin tuolloin ihan loppumetreille saakka.
Toivottavasti mahdollisimman moni juuri äänioikeuden saanut nuori kävisi äänestämässä Suomelle 13. presidenttiä ja luomassa samalla itselleen omia muistijälkiä.
Kuusi vuotta on pitkä aika odottaa seuraavaa äänestysmahdollisuutta presidentinvaaleissa, joten kannattaa elää vaaliasian suhteen tässä hetkessä – ja vaikuttaa.
