SMV Caravan Club Finland järjesti jäsenistönsä kesätapaamisen viikonloppuna Pitkillähiekoilla. SMV -asuntovaunu muistuttaa munaa. Sympaattinen pyöreä muoto varsinkin 50- ja 60 -luvun klassikoissa nostattaa hymyn huulille, munavaunun omistaja ei voi olla tylsä ihminen.  Ajatus osoittautuu todeksi, kun vaunuista pelmahtaa ulos riehakkaan iloisia keijukaisia ja peikkoja.

– Tämä on meillä traditio, kesätapaamisen pitkään pöytään pukeudutaan ennalta valitun teeman mukaan. Tänä vuonna se on peikot ja keijut, kertoo yksi peikoista.

Pitkäpöytä on yhteispäivällinen, jokainen valmistaa oman ruokansa, mutta ruokailu tapahtuu yhdessä.Munavaunuja luullaan usein amerikkalaisiksi, mutta kyseessä on ruotsalainen, Sörby Metalliska Verkstadin tuote.

– Alunperin tehdas valmisti kodinkoneita. Toinen tehtaan omistavista veljeksistä teki itselleen vaunun tällä mallilla, sitten kaveri halusi samanlaisen, ja loppu onkin historiaa, kertoo Marko Renqvist.

– Yhteisöllisyys on tässä se juttu. Tällaista tunnelmaa mitä näiden vaunujen kanssa on, ei saa rahalla.

Rehqvistin alumiinipintainen vaunu on ollut perheessä jo 30 vuotta.

– Aika monella on ensin ollut se auto. Meilläkin oli ensin tuo Cadillac, minkä kanssa käytiin näyttelyissä ja tapaamisissa. Perheen kanssa vaunu on ollut näppärä. Lapset voi ottaa mukaan autotapahtumiin, kun heille löytyy helposti nukkumispaikka, vessa ja ruokaa. 

Monella on veturina amerikkalainen, vaunun kanssa suurin piirtein samaa aikakautta edustava kulkupeli. 

Paras tarjonta SMV-vaunuista on Ruotsissa, Tom Hellström löysi omansa Suomesta.

– Se oli erittäin huonossa kunnossa, Jos olisi tiennyt ennakkoon, niin enpä tiedä, olisinko koskaan ryhtynyt sitä kunnostamaan. Silloin oli kauhea himo, kun se oli niin upea ja ihana.

– Karu totuus tulee yleensä ilmi siinä vaiheessa, kun alkaa purkaa rakenteita, sanoo Marko. 

– Näissä on kantava puurunko, ja siinä ei saisi olla yhtään pehmeää. Pitää ottaa huomioon että monet näistä vaunuista ovat todella vanhoja.

– Tämä on käytännössä rakennettu kokonaan uudestaan. Pöytälevyt,ikkunat ja jotain peltejä on jäljellä vanhasta, Tom kertoo.

– Vieraalla teettäminen olisi todella kallista, itse näitä yleensä laitellaan. Se on enemmänkin työlästä, mutta osa harrastusta. Ja kun itse tekee, niin ei sille laske hintaa. Sama koskee myös autoja.

Hellströmin pieteetillä kunnostaman vaunun vetoautona on hienossa kunnossa oleva vuoden 1957 Buick Super Riviera. 

– Olkoon harrastus mikä tahansa, on tärkeää että ihmisellä on siihen intohimo. Se on vastapainoa työlle ja tuo elämään mielenkiintoa.