Kymmenen vuoden ikään tuleva virolahtelainen Takatalo & Tompuri teki sen taas: maatilapanimon Kaski Kylmäsavulager sai kultaa tämän vuoden World Beer Awards -kilpailussa jo toisen kerran. Suomen paras olut -kilpailussa tuli kaksi sarjavoittoa Kaski Mustakaura -oluelle sekä myös maailmankisassa voittoisalle Kylmäsavulagerille. Myös muut Takatalo & Tompurin oluet saivat sijoituksia.
– Kylmäsavulagerin kanssa tehtiin tuotekehitystyötä kaksi ja puoli vuotta. Se oli uskomaton projekti, jota en välttämättä enää jaksaisi alkaa tekemään, toteaa Takatalo Tompurin isäntä, yrittäjä Mikko Suur-Uski.
Kaski Kylmäsavulager oli yrityksen ensimmäinen olut ja se valittiin silloin heti Suomen parhaaksi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin se valittiin jälleen parhaaksi omassa sarjassaan.
– Se oli uniikki tuote kymmenen vuotta sitten. Nyt se on klassikko, johon muita oluita verrataan. Sitä on yritetty kopioida moneenkin kertaan.
Takatalo & Tompuri on onnistunut pitämään oman tuotteensa tason korkeana ja vaikeasti matkittavana. Raaka-aine kasvaa omassa tai naapurin pellossa, vesi tulee omasta kaivosta ja maltaat savustetaan itse, kaikki työvaiheet ovat alusta loppuun omissa käsissä.
– Se on myydyin tuotteemme. Siinä on jotain hyvin suomalaista, yrityksen hallinnosta vastaava Marjo Suur-Uski pohtii.
Suur-Uskin pariskuntaa kuunnellessa oivaltaa, että tässä on kyse jostain muustakin kuin oluen panemisesta ja elannon hankkimisesta. Omasta maasta, omin käsin tehty työ vaatii sielun ja sydämen.
– Kymmenen vuotta on tehty olutta. Samalla se on meidän osuus projektiin, millä rakennetaan Suomeen olutkulttuuria, mikä täältä oli jo melkein onnistuttu tuhoamaan, sanoo Mikko.
Monella oluenkuluttajallakin on tietämys esim. oluttyyleistä hukassa. III- tai IV -olut, tai vaalea ja tumma olut eivät ole oluttyylejä.
– Meillä on tuotannossa neljä väriltään mustaa olutta. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, niiden makumaailmat, sielu ja olemus on makukarttojen ja oluttyylien äärilaidoilta.
Kun ihmiset pyytävät jotain ”ihan tavallista” olutta, he tarkoittavat yleensä vaaleaa lageria. Noin 90 % Suomessa myydystä ja juodusta oluesta on vaaleaa lageria. Olutlajien aikajatkumolla se on untuvikko ja nousukas.
– Jos olutta on ollut n. 10 000 vuotta, niin vaalea lager on vain 150 vuotta vanha keksintö. Hyvä ja laadukas lager on aina täysmallasolutta, eli puhtaasta ohramaltaasta tehtyä. Pitkään kypsennettyä, eikä hienoa raaka-ainetta saa jatkaa eikä halventaa lisäaineilla, kuten maissilla, riisillä tai ohratärkkelyksellä. Ja jos minulta kysytään, se saa olla mieluiten suodattamatonta ja pastöroimatonta. Olut on elävää juomaa.
Virolahdesta
sahtipitäjä?
Juhlavuoden kunniaksi Takatalo & Tompuri toi markkinoille savustetun sahdin.
– Palautettiin sahtiin savun maku 100 vuoden tauon jälkeen. Sahti on yksi maailman vanhimpia alkukantaisia oluttyylejä, pala meidän kulttuuriperintöämme.
Sahdin tarjoaminen saa monen naaman mutkalle, ”yök, en tykkää”.
– Sahdin tekeminen oli mielenkiintoinen projekti. Meillä ei ollut kuurnaa, mutta mentiin omasta metsästä keräämään katajanoksia ja -marjoja, ja tehtiin niin perinteisesti kuin voi. Äiti savusti vuorokauden verran sahtimaltaita. Siitä tuli hienoa juomaa.
– Jokainen, joka sitä maistoi, saatiin hymyilemään ja toteamaan: ”tää on muuten hyvää”, Marjo sanoo.
– Kaakkois-Suomi ei ole pitkään aikaan ollut sahtiseutua. Täällä on keitetty pontikkaa ja tuotu pikaveneellä pirtua Virosta, mutta jos menee Päijät-Hämeeseen, ei juhla ole mitään ennen kuin nostetaan sahtipönttö pöytään, sanoo Mikko.
Ehkä Virolahti tunnetaan jatkossa sahtipitäjänä, ainakin Tattooviikolla Takatalo Tompurin sahti loppui kesken. Seuraavan kerran sitä mahdollisesti saa joulupöytään.
Hyvän ruoan ja oluen
ääressä adjektiivitkin loppuvat
Mikko vastaa tuotekehityksestä ja oluen valmistuksesta. Oluenkeittäminen on yksinäistä puuhaa.
– Se on keskittymistä vaativaa työtä, biokemiaa ja prosessinhallintaa. Meillä tehdään paljon käsin ja aistinvaraisesti, viljan paahtamisessa ja savustamisessa on haastavaa saada se maistumaan aina suurin piirtein samalta.
Panimotoiminnan ohessa tilalla on neljän vuoden ajan toiminut maalaisbistro, joka on tammikuuta lukuunottamatta auki ympärivuotisesti perjantaisin ja lauantaisin.
– Tänä vuonna pidimme bistroa auki suuren kysynnän vuoksi myös torstaisin. Meille on tullut paljon ihan uusia asiakkaita. Lähiseudun asukkaita ja mökkiläisiä, mutta kauempaakin ihmisiä, jotka tulevat varta vasten syömään ja tutustumaan paikkaan, kertoo Marjo.
– Meillä tehdään ihan oikeaa ruokaa. On suolaa, pippuria, yrttejä, kermaa ja voita ja huippu raaka-aineet. Pien- ja lähituottajien raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista, Mikko sanoo.
– Kaikki liemetkin keitämme itse. Sinne kattilaan tulee laitettua puoli sielua ja sydän mukaan, mutta kivaa se on. Toissa viikonloppuna meinasin sulaa tuonne keittiöön, kun yksi rouva katsoi minua kirkkain silmin ja sanoi, että tämä on niin hyvää, että adjektiivit loppuu kesken. Se antaa itselle pontta yrittää.
