Vehkalahden seuduilla on vuosisatojen kuluessa taisteltu ja kärsitty sotajoukkojen marssiessa milloin itään, milloin länteen jättäen jälkeensä savuavia raunioita. Hattujen sotaa käytiin v. 1741 –42  Ruotsin ja Venäjän välillä näilläkin kulmilla, mutta se on jäänyt vähemmälle huomiolle. Leirikankaaksi kutsuttu alue sijaitsee seitsemän kilometriä Haminan keskustasta pohjoiseen, sen halki kulki tärkeä sotatie etelästä pohjoiseen. Maaperä on kuivaa hiekkakangasta  ja soveltui siksi hyvin maakuoppien ja korsujen kaivamiseen. Syksyllä tehtiin satoja korsuja, jotka katettiin turpeella ja varustettiin tulisijalla. Osa sotilaista oli Upplannin rykmentistä Ruotsista, osa muualta, yhteensä heitä arveltiin olevan n. 5000 (tarkkaa lukua ei tiedetä). Yhdessä korsussa majoittui neljästä kuuteen sotilasta,  myös sotilaiden vaimoja ja lapsia oli mukana. Olot eivät olleet hääppöiset; varusteet olivat huonot kylmän varalle, kuopissa oli kosteaa ja kylmää, hygienia ja ravitsemus huonoa. Lääkintähuolto oli olematonta, lisäksi talvi tuli aikaisin ja kulkutaudit levisivät; punatauti, keripukki, keukokuume ym. 

Sotaväen ylöspito, muonitseminen yms. aiheutti väestölle pulaa; kaikki kelpasi armeijalle, lehmät, lampaat, vilja ja leirin hevoset valtasivat laitumet. Sotilaspappi Tiburtiuksen kertomus leiristä on karua luettavaa. Sotilaat hautasivat kuolleet toverinsa maakuoppiin, osan ilman  kirkollisia menoja. Maakuoppia, joita osin on yhä tunnistettavissa, on laskettu olevan satoja. Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan Leirinkankaan huonoissa olosuhteissa kuoli täällä enemmän ihmisiä kuin Pohjansodassa. Vehkalahden väestötappio oli 26%, tähän lukuun on lisättävä vielä kirkkomaahan hautaamattomat. Kuolemaa ei tee yhtään vähäisemmäksi se, etteivät sotilaat menettäneet henkeään taisteluissa vaan huonoissa, sodasta johtuvissa olosuhteissa. 

Kun lähtökäsky elokuun lopulla vihdoin tuli, ei joukkue ehtinyt marssia kolmea peninkulmaa pidemmälle Kurvilaan, kun saatiin tietää että Lappeenranta oli hävitty venäläisille. Sotaväki  joutui viettämään talven Myllykylässä.  Lappeenrannan taistelu oli lajissaan kaikenkaikkinen sähläys, jossa moni seikka näyttää menneen pieleen. Sota päättyi elokuussa 1743 Turun rauhaan, rajajoeksi määrättiin Kymijoki ja Hamina siirtyi Venäjän alaisuuteen.

Tässä sodassa menehtyneiden muistoksi halusi ryhmä historianharrastajia, Vehkalahden rahvas ja Haminan seurakunta, järjestää muistotilaisuuden Leirikankaan kappelissa. Siunaustilaisuuden piti Juha Tanska, lopuksi laskettiin muistoseppele patsaalle. Toivoisimme, että paikka saisi arvoisensa kohtelun ja uudet infokyltit helpommin saavutettavaan paikkaan. Kohde on historiasta kiinnostuneille mielenkiintoinen. Toivotaan, että joku tai jotkut tahot ottaisivat asiakseen uuden infotaulun pystyttämisen.

Lähteet: Hannu Salovaara ”Hattujen sodan päiväkirjat” ja Teemu Keskisarjan ”Hattujen sota” teoksia.