Pari viikkoa sitten oli Lintukodon pihamaalla viikonlopun ajan näyttävä kokoelma moottoripyöriä, customeista matkapyöriin, nakuista matkaenduroihin. Yhdistävä tekijö kaikille oli naispuolinen ohjaaja.
– Akkaralli on kokoontuminen naismotoristeille. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki naismotoristit ja kaikenlaiset moottoripyörät, kertovat tämänkertaisen Akkarallin järjestelyistä vastaavat Päivi Peuranto ja Leila Pörsti. Järjestelytiimin kolmas jäsen on Virpi Viljanto.
Eikä kyseellä ollutkaan mikä tahansa kokoontumisajo: Akkaralli järjestettiin nyt jo 50. kerran.

– Ensimmäisen kerran Akkaralli pidettiin 1977. Me naismotoristit totesimme, että tarvitaan myös ainoastaan naisille suunnattu moottoripyörätapahtuma.
Leila Pörsti oli järjestämässä jo aivan ensimmäistä Akkarallia, joka pidettiin Jaalassa. Akkarallin taustalla ei ole yhdistystä, vaan kaikki lähtee yhteisestä tahtotilasta ja vapaaehtoisuudesta.

– Perinne on, että Akkarallin osallistujista jotkut ottavat järjestämisvastuun seuraavan vuoden tapahtumasta. Järjestäjät valitsevat paikan ja tekevät tapahtumasta näköisensä.
Juhlatapahtumaan osallistui lähes 60 naismotoristia. Kaukaisin osallistuja tuli Torniosta.

Perjantaista sunnuntaihin kestävässä tapahtumassa syötiin hyvin ja usein, saunottiin perusteellisesti, parannettiin maailmaa iltanuotiolla ja kisailtiin leikkimielisesti; bingo oli kesyimmästä päästä, hulavanteen pyöritys vauhdikkain, pultit ja mutterit näppäryyttä vaativin ja rintaliivien pistetarkkuusheitto pyörän päälle hauskin. Täällä ei pingoteta.
– Akkarallissa viehättää sen yhteisöllinen ja suvaitsevainen henki. Sillä ei ole mitään väliä, mitä olet siviilissä. Voit olla mitä tahansa ja minkä ikäinen tahansa, pyöräsi voi olla uusi tai vanha, piikki tai vimpan päälle sportti; nainen ja moottoripyörä, se riittää, kiteyttää Satu Mansikkamäki, joka ajoi kortin vuonna 1983 ja osti heti pyörän.

– Moottoripyörissä viehättää nopeus ja niiden tuoma vapaus. Ajopelinä ne ovat autoa henkilökohtaisempia. Moottoripyörä on moottoripyörä, auto on kulkuneuvo.
Pyhällön Lintukotoon Satu tuli polvioperaation vuoksi poikkeuksellisesti autolla.
– Harmitti jättää pyörä talliin. Minulla on ollut viisi pyörää, tämä nykyinen on BMW F800GT. Sillä olisi ollut mukava ajaa tänne.
Suurin osa naisista näyttäisi olevan keski-ikäisiä tai keski-iän paremmalla puolella. Nuoriakin löytyy. Nuppu Gillberg on toisen polven motoristinainen.
– Äitikin on osallistunut näihin ralleihin. Ajaminen ja pyörän kanssa puuhailu on hyvää vastapainoa muulle elämälle, Nuppu sanoo.





