Digilehden lukutyökalussa on bugi, joka vaikuttaa lehden suurentamiseen tietokoneruudulla. Ongelmasta on raportoitu järjestelmän ylläpitoon. Pahoittelemme ongelmaa ja toivomme sen pikaista korjaamista. Kunnes ongelma on korjattu, hyödynnäthän lehden yläpuolella olevia suurennuspainikkeita.

Ilmoittaja! Huomaathan, että Kouvolan lehtipainon sulkemisen vuoksi materiaalien määräajat ovat muuttuneet. 

Nenonen suksii muistoihin

Jari Nenonen teki kirjallisten töiden ohessa pitkän uran Postissa, nuoruudessa postinkantajana ja myöhemmin esimiesasemassa. Asunto-osakeyhtiö Haminalinnassa Maariankatu 14:ssa oli kaupungin ensimmäinen hissi. – Siellä pikkupoikana ajeltiin huvikseen ylös ja alas, ja myöhemmin ihan virkahommissa lehtiä jakamassa.

Jari Nenosen, paikkakunnan persoonallisen kronikoitsijan, kynä on taas puhunut. Kesän alussa ilmestyi Nenosen 60. kirja, Suksin kuuseen (Rehti-Jalmari Oy, 2026). Kirjan takakannessa Nenonen uhkaa, että teos on ”rienaajan ja kainalopieruproosan kirjoittajan” uran viimeinen. 

Kirjan nimi, Suksin kuuseen, voi tosiaan olla enteellinen, sillä teos on selkeästi omaelämänkerrallinen muistelmateos, jonka lopussa on bibliografia kirjailijan tuotannosta vuodesta 1974 alkaen. 

Nenonen on syntynyt kesäkuun lopulla v. 1951 Haminassa, tai tarkemmin Kymin Karhulassa Toivelinnassa. Varhainen lapsuus Mannerheimintie 64:ssä, Antti Supposen talossa on tunnelmia ja muistikuvia, väläyksenomaisia ajankuvauksia vuosilta jolloin Hamina oli kehittyvä pikkukaupunki. Kauppahalli seisoi torin laidalla, ja puutavaraa vielä lastattiin sahalta Tervasaaressa. Lapsia kaupungissa oli niin paljon, että aloittaessaan ekaluokkalaisena Aseman koulussa v. 1958, kävi koulua vuoropäivin aamu- tai iltavuorossa. Sanavalmiilla pikkupojalla on hyvä tilannetaju, ja nokkeluudet saivat ihmiset nauramaan. Varhaiset merkit tulevaisuudesta sanatyöläisenä olivat ilmassa. Kirjassa Nenonen kertookin löytäneensä yllättäen sinisiä vihkoja, joihin oli jo vuonna 1966 kirjoittanut ns. Jallutelmia, erilaisia sanaleikkejä. Koulunkäyntikin oli varhaisvuosina helppoa, kunnes nuoruuden kuohuntavuosina elämänopiskelu vei voiton koulunpenkistä.

Niitä elämänkokemuksia ja havaintoja Nenonen kuvaa kirjoittamissaan pakinoissa, omakustanneromaaneissa ja  novelleissa. Tyylikin on persoonallinen. Luonnehdinnat tapahtumista ja ihmisistä maalataan lukijalle nauruhermoon tai pelkästään hermoon osuvin sanakääntein. Nenosen räväkkä huumori ja paljastuskirjoituksenomainen piikittely ei ehkä vetoa kaikkiin, mutta vähintäänkin uteliaisuudesta niitä lukee moni. 

Ura onkin ollut mittava: kirjoja on julkaistu 60 ja ainakin 4 näytelmää. Lehdissä ja radiossa julkaistuja pakinoita Nenonen arvioi olevan noin 10 000. Hän on ollut radiopakinoitsijana Radio Lokissa ja Yleisradion Radio Suomessa. Nimimerkillä Jallu hän pakinoi kaksi kertaa viikossa Kymenlaakson Radiossa, Etelä-Karjalan Radiossa, Etelä-Savon Radiossa ja Lahden Radiossa. 

Monella pakinoitsijalla on Suomessa ollut poikkeuksellisen pitkä ura eri medioissa. Niin on Nenosellakin. Keskustalaisessa Suomenmaa -lehdessä Nenosen pakinoita ilmestyi 1977-2023, siis 46 vuotta! Mata-Jari -nimimerkillä hän kirjoitti pakinoita Kymen Sanomiin vuosina 1972- 2015, ja 2016- 2023 kaupunkilehti Ankkuriin. Ankkurin lukijoita askarrutti vuosikausia kysymys, kuka on ärsyttävä ja hauska kolumnisti Kyllikki Kymi. Nenonen kertoo, miten hän 27 vuotta Kyllikkinä toimitti tekstin aina postilokeroon, ettei juttujen kirjoittaja paljastuisi. 

Suksin kuuseen on kiinnostavaa ajankuvaa ja samalla lukija saa ehkä jonkin mielikuvan sanavalmiista, toisinaan ärsyttävästä, toisinaan riemastuttavasta ja loputtoman tuotteliaasta kirjoittajasta.

Mutta olisiko Nenosen ilmoitus vihonviimeisestä kirjasta sittenkin tosi: Suksin kuuseen -kirjan lopussa on bibliografia vuodesta 1974 alkaneesta tuotannosta. 

Lue lisää aiheesta:

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli