Haminassa vietettiin kansallisen veteraanipäivän juhlaa Simeon -salissa. Juhlassa korostui sukupolvien välinen yhteys: esiintyjien ikähaitari oli 3-vuotiaasta 96-vuotiaaseen.
Tilaisuuden toisaalta arvokkaan, toisaalta lämminhenkisen tunnelman viitoitti heti alussa Veteraanien perinnekuoron ja Pappilansalmen alakoulun kuoron yhdessä esittämä Veteraanin iltahuuto, ja sen jälkeen Minun ystäväni on kuin villasukka.
Kulttuurituottaja Henni Kirin juontamaan juhlaan toi kaupungin tervehdyksen kaupunginjohtaja Ilari Soosalu.
Nyt jo kuudetta kertaa toteutetun kirjeprojektin, Kirje tuntemattomalle lotalle tai veteraanille palkitsemisen suorittivat kaupungin kulttuurituottaja Henni Kiri ja kirjeprojektin idean Haminaan tuonut Jarkko Lappeteläinen.
Koulun äidinkielen opettajien tekemän alkukarsinnan jälkeen valitsi palkittavat kirjeet raati, johon kuuluivat kirjailija, toimittaja, sanataiteen opettaja Anna-Maija Järvi-Herlevi, Mervi Visuri sekä Tammenlehvän Etelä-Kymenlaakson perinneyhdistyksen Haminan perinneosastoon kuuluva Jarkko Lappeteläinen. Tänä vuonna palkittavia kirjoittajia oli seitsemän: tuntemattomalle lotalle kirjeen kirjoittaneet Kiira Haaja, Mella Hietala ja Sara Pousi, sekä veteraanille kirjoittaneet Edvard Berkhald, Samuli Kiiski ja Kerttu Vanhala. Stella Länsivaara palkittiin erikoispalkinnolla oman, lotalle osoitetun kirjeen erityisistä ansioista. Palkitsemisen yhteydessä lottakirjeen kirjoittajat saivat Suomen Lottaperinneliiton muistomitalin, ja veteraanikirjeen kirjoittajat Sotaveteraaniliiton tukijan mitalin.
Veteraanikirjeen vastaanottanut sotilaspoika Risto Rahkonen piti kiitospuheen, missä hän korosti sitä hyvää työtä, mitä kouluissa tehdään, opetuksen lisäksi, muun muassa kirjeprojektin muodossa. Se tuo nykyisen veteraanisukupolven, silloisten nuorten, kokemukset läheisemmiksi nykypolven nuorille.
Juhlaohjelmaan kuului myös Ukrainalaiset Haminassa -ryhmän lauluesitys, sekä Haminan Runoyhdistyksen puheenjohtajan Maiju Pohjolan esitys, jossa kuultiin P.Mustapään runo Ruiskukkia kokoelmasta Jäähyväiset Arkadialle sekä Maritta Lintusen runo Raja kokoelmasta Maalla merellä ilmatilassa.
Linnoituksen päiväkodin Pallerot ja Pirpanat laululeikit toivat yleisön takaisin tähän hetkeen ja elämäniloon; pienten lasten leikki ja eläytyminen sai hymyn huulille.
Juhlapuheen piti Reserviupseerikoulun johtaja eversti Niko Hölttä.
Tervehdyspuheen jälkeen lähetti Haminan seurakunnan kirkkoherra Anna Kinnunen seppelpartiot viemään muistoseppeleet muistomerkille Johanneksen kirkolle, Lottakivelle Kesäpuistoon ja Myllykylän hautausmaalle.
11.2.2026 Hamina
Hei veteraani!
Minulla on valtavasti kunnioitusta ja kiitollisuutta teitä kohtaan työstä, minkä teitte itsenäisyytemme puolesta. Itsenäisyydessä pidän eniten siitä, että meillä on oma kieli ja sitä saa opiskella. Se on teidän ansiota.
Vierailin säännöllisesti Hoikussa lapsena koska äitini oli siellä töissä. Tapasin siellä veteraanin. Hänen nimensä oli Arto (Nimi muutettu) ja hän kertoi minulle tarinoita hänen lapsuudesta ja sota-ajasta. Ostimme aina äitini kanssa Omar-karkkipussin Hoikun kioskista ja jaoin niitä asukkaille. Annoin hänelle aina pari ekstraa hänen kiltteyttä vastaan.
Sodan aikana oli paljon pulaa esimerkiksi ruuasta. Sodan jäljiltä on jäänyt sen ajan ihmisten päähän tietty ahdistus ja jännitys. Tunnistan nämä piirteet isoisäni äidistä eli minun Mammasta. Hän eli myös talvi ja jatkosodan aikana. Epävarmuus oli jokaisen päänvaiva sodan aikana.
Osmo Länsivaara eli iso vaarini oli jatko- ja talvisodassa ja toimi ylikersanttina samalla, kun oli hävittäjälentäjä. Hän otti ilmavalokuvia 1940-luvulla esimerkiksi Mäntyluodon satamasta. En kerennyt tuntea vaariani, mutta tietääkseni hän ei tykännyt puhua paljon sota-ajasta mutta näki sodasta painajaisia elämänsä loppuun saakka.
Asioiden pitäisi muuttua ilman väkivaltaa ja sotimista. Jos ihminen olisi tehty sotimiseen, se olisi syntynyt ilman myötätuntoa toisia kohtaan.
Kiitos itsenäisyytemme takaamisesta.
Sodan tunnot
Te olitte sodassa ja kauheassa asemassa
jotta me saisimme asua itsenäisessä suomessa
Vihollinenkin on ihminen
mutta taattu ei ole oma huominen
Yrität pitää asetta kädessä tärisevässä
pelkäät että se saattaa olla tässä
Aseita ja jytinää, pelkoa ja kuolemaa
on meillä nyt oma Suomenmaa
-Stella Länsivaara, 8A
10.2.2026
Hei lotta!
En pysty edes kuvittelemaan, kuinka rankkaa sota-aika voi olla. Minulla on valtava määrä kunnioitusta kaikille Suomea puolustaneille, varsinkin lotille. Kaikkien nykysuomalaisten elämä olisi varmasti hyvin erilaista, jos olisimme menettäneet itsenäisyytemme. Itsenäisyys on upea asia, ja todella tärkeää varsinkin tänä päivänä.
Kaikkien teidän ponnisteluiden ansiosta saamme opiskella koulussa juuri niistä asioista, joita olette Suomen puolesta tehneet. Itsenäisyyden menettäminen olisi merkinnyt myös talvisodan ja jatkosodan tapahtumien sensuroimista. Olen todella kiitollinen, että te ette luovuttaneet, vaan taistelitte urheasti isänmaan puolesta.
Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta elää rauhassa oman mielipiteeni kanssa. Se on myös turvallisuuden tunnetta, ja sitä, että pystymme vaikuttamaan maamme asioihin. Olen todella kiitollinen että meillä on demokratia, ja se on mahdollista vain teidän tekojenne ansiosta.
Kunnioitan juuri lottia erityisesti, sillä te teitte töitä, jotka mahdollistivat Suomen sodankäynnin. Vaikka naisille ei annettu kunnioitusta sotien jälkeen, ja teidän uroteot unohdettiin helpommin, teitte töitä jotka oikeasti kantoivat koko Suomea.
Isomummini eli sota-aikaan, ja hän toimi lottana. Hän oli kotoisin Karjalasta läheltä nykyistä rajaa. Lottana hän toimi ilmavalvontatorneissa jatkosodassa, ja hän oli silloin parikymppinen. Olisin halunnut, että hän olisi vielä elossa, niin kuulisin hänen omin sanoin lottana olemisesta.
Toivottavasti voitte hyvin ja saatte kaiken kunnioituksen, minkä ansaitsettekin. Kiitos kaikesta minkä teitte.
-Kiira Haaja 8a Pappilansalmen koulu
