Sanajahdista puuttuu kaksi sanaa ”tavara” ja ”lehti”. Ongelmaa selvitetään parhaillaan, jotta ensi viikon lehteen saataisiin varmasti toimiva versio. Pahoittelemme virhettä.

Ilmoittaja! Huomaathan, että Kouvolan lehtipainon sulkemisen vuoksi materiaalien määräajat ovat muuttuneet. 

Kiitos kirjasta, runoilija Tommi Parkko!

Tommi Parkko: Aaseista ja varjoista.

Kirja-arvio
Tommi Parkko: Aaseista ja varjoista
Aviador 2026, 60 sivua

Tartuin kevään kunniaksi Tommi Parkon viidenteen runokokoelmaan Aaseista ja varjoista.

Pohdin aluksi teoksen nimeä, sen ensimmäistä sanaa. Aasi, sehän on meille kaikille tuttu eläin, mutta mitä se tekee runoteoksen nimessä. Mieleen tulee aasi haukkumasanana, aasi Jeesuksen ratsuna, aasi omapäisenä taakankantajana. 

Siirryn seuraavaan sanaan, varjo. Onko kyse sateenvarjosta? Ei ehkä kuitenkaan. Vai omasta varjostani? Varjo on olemassa; välillä se näkyy, välillä ei. Varjo seuraa mukanani, ja on osa minua. Varjo voi olla kaksoisolentoni tai sieluni varjo. 

Kun mielessäni yhdistän aasin ja varjon, muistan faabelin, jossa mies vuokraa aasin matkalleen, mutta helteen uuvuttamana hän asettuu lepäämään aasin varjoon. Aasin omistaja vaatii tästä lisämaksua väittäen, että hän vuokrasi aasin, mutta ei sen varjoa. Riitelyä turhanpäiväisistä asioista kannattaa välttää.

On aika avata kirja. Kirjassa on 60 sivua, jotka on jaettu viiteen lukuun. Saatteeksi runoilija on valinnut sitaatit Aristoteleen Runousopista ja Niina Jutilan teoksesta Yksinäisyyden monet kasvot. Ne käsittelevät virheen vaikutusta ja hiljaisuutta yhteisöstä sulkemisen keinona. Runoilija on ojentanut minulle avaimet runokokoelmaan. Voin päättää käytänkö niitä vai en.

Selailen teosta ja katselen, kuinka runot asettuvat sivuille, millä fontilla ne on kirjoitettu. Yleensäkin tarkastelen typografiaa, onhan teos itsessään myös esteettinen artefakti.

Aloitan lukemisen, runo kerrallaan, hitaasti nautiskellen ja merkityksiä pohtien. Luen läpi koko kokoelman. Lukemisen jälkeen mielessäni pyörii sanoja, säkeitä, kuvia ja ajatuksia, joita pohdin ja koetan ymmärtää. Palaan teokseen uudelleen.

Teen havaintoja teoksen kielestä. Runojen kieli on säästeliästä, ja säkeiden välissä on tilaa lukijan omalle päättelylle. Parkko antaa asioiden, esineiden ja tilojen puhua omaa kieltään.  

Näen runot kuvina. Runoilijalla on kyky tehdä tarkkoja havaintoja arkisista asioista. Runoissa nämä havainnot kasvavat metafyysisiksi kokemuksiksi, jotka lukijana tulkitsen ja koen omista lähtökohdistani käsin. 

Teos on kirkkaan ajattelun runoutta. Se on kuin meditaatio. 

Kun olen lukenut kirjan toisen kerran, en vieläkään ole kylläinen. Pidän muutaman päivän taukoa ja luen sen jälleen, mietin uudelleen, tulkitsen uudelleen. Jotkut runoista avautuvat aivan erilaiseen tulkintaan. 

Kokoelma asettaa vastakkain varjon muutoksen ja aasin edustaman pysyvyyden. 

Kokoelman rytmi on harkittu; se ei kiirehdi, vaan antaa havaintojen kerrostua. Runot kutsuvat lukijaa pysähtymään, viipymään niiden äärellä. 

Tämä teos todellakin palkitsee lukijansa jokaisella lukukerralla. Suosittelen lämpimästi.

Kuka on Tommi Parkko?
Juuret: Syntynyt Vehkalahdella vuonna 1969.
Runoilija: Edellinen runoteos Hamilton-manaatin
vaikea elämä (2019).
Opettaja: Luovan kirjoittamisen opettaja mm.
Jamilahden kansanopiston kirjoittajalinjalla.
Tietokirjailija: Viimeisin teos Runoilijan työkalupakki (2021).
Kustantaja: Kustannusliike Parkko.
Kulttuurivaikuttaja: Uusin innovaatio: Runoware.

Lue lisää aiheesta:

Isojako KEVÄT 26 23.2.2026-
Jakelumuutos 9.1.2026-

Jaa artikkeli somessa

Lähetä tai printtaa artikkeli