Olisihan se niin mukavaa kuulla, kun oma sisäinen ääni kehuisi: “sinä se olit jälleen askeleen edellä tässäkin hommassa”. No, harvemmin kuitenkin ihan noin pääsee käymään. Tuppaa paremminkin menemään niin, että tässä on ihan hiki hatussa, kun on koko ajan vähän niin kuin sen askeleen mitan jäljessä. Oma mottoni on ollut, että ilman viimetinkaa ei monikaan asia valmistuisi. Siksi se viimetinka on hirmuisen hyvä olla olemassa. Määräpäivät ovat hyvästä, vaikka ne joskus hiukan ahdistusta aiheuttavatkin.

Määräpäivistä tulee ensimmäiseksi mieleen opiskelu. “Palauta essee tähän päivään mennessä tai mörökölli sinut syö”. “Katsasta autosi viimeistään päivänä x tai poliisi muistaa sinua lämpimästi”. “Lähetä joulukortit halvemmalla päivänä x tai saat niiden lähettämiseen menemään viimeisetkin roposi”. “Täytä veroilmoitus päivään x mennessä tai verokarhu on ovellasi”, jne jne. 

Nytkin omalla to do-listalla on useampikin hoidettava asia, joilla saattaapi tulla kiirus ennen sitä viimetinkaa. Määräpäivä kolkutelee mukavan ahdistavasti takaraivossa. 

Ainakin viisi vuottta fundeerasin yhtä ja samaa asiaa töissä

välituntivalvonnassa värjötellessäni. Siis joskus värjötellessä – silloin kun on tullut vaakatasossa räntää tai vettä, tai piha on ollut nilkkaan saakka loskassa. Fundeerasin, että tarttispa hankkia kunnon jalkineet sinne välituntivalvontaan. Sellaiset nilkkurimalliset kumisaappaat.

No, nyt ne on. Ne kunnolliset välituntivalvojan saappaat. Ja kuulkaas – ei ole tänä keväänä juuri enää niille käyttöä. Se loska meni jo. Olin askeleen jäljessä.Mutta ei tietenkään hätää, asummehan Suomessa. Oi, sitä loskaa on vielä tulossa monen monta vuotta kuten on välituntivalvontaakin tiedossa. Että ensi vuoden kohdalla olenkin oikeastaan kerrankin askeleen edellä, oikea edelläkävijä, kun ne saaappaat jo onkin varastossa.

Liikuntavarusteissa tuli oltua sen verran askeleen jäljessä tänä talvena, että kuopus sai hiihtää minun jo hiukan risoilla suksillani kouluhiihdot (no, olihan ne vähän liian pitkätkin ne sukset) Mutta selvisihän se, kuopus siis, tuossahan näyttää tepastelevan kaikissa sielun ja ruumiin voimissa. Onneksi. Nyt olisi hyvä aika panostaa suksiin, kesän korvalla. Olisi oikein etujoukoissa tässä asiassa seuraavaa hiihtokautta ajatellen.

Mistä muuten lie tullut nimitys hitaista hämäläisistä? Täällä Kaakonkulmallahan ei olla edes ihan lähellä hitaita hämäläisiä.  Ehkäpä tuo viimetinka onkin ihan yleissuomalainen juttu