Suomen Kulttuurirahasto järjesti viime vuoden lopulla Kajaanissa ja Kuopiossa Tiede & Taide keskusteluillan, jossa urheilun, kulttuurin ja yhteiskunnan vaikuttajat pohtivat, mitä urheilu ja kulttuuri oppisivat toisiltaan ja miten ne voisivat tehdä enemmän yhteistyötä.

Molempiin kuuluu omistautuminen, pyrkimys täydelliseen suoritukseen, intohimo. Molemmat yhdistävät ihmisiä, antavat elämyksiä ja parantavat elämänlaatua.

Molemmat tarvitsevat myös julkista rahoitusta.

Keskusteluissa mietittiin, millaisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja paikalliseen elinvoimaan urheilulla ja kulttuurilla on. Ja olisiko vaikutus vielä vahvempi, ja parantaisiko se kummankin toimintaedellytyksiä, jos vastakkainasettelun sijaan urheilu ja kulttuuri tekisivät yhteistyötä.

Näin olympialaisten alla on hyvä muistaa, miten taide on tavalla tai toisella kuulunut olympialaisiin, muutenkin kuin avajaisten ohjelmanumerona. Antiikin Kreikassa urheilu ja taide olivat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Vuosien 1912-1948 välillä kilpailtiin olympialaisissa myös taiteen saralla. Ja suomalaiset pärjäsivät, Lontoon 1948 kisoissa Aale Tynni voitti kultamitalin lyriikkasarjassa runollaan ”Hellaan laakeri”. Samoissa kisoissa kultaa sai myös Yrjö Lindegren arkkitehtuurissa. Kalervo Tuukkanen sai olympiahopeaa orkesterisävellysten sarjassa ja Ilmari Niemeläinen pronssia arkkitehtuurin asemakaavasarjassa. Berliinin kisoissa 1936 kultamitalin sai Urho Karhumäki kirjallisuudessa. Karhumäen voittoisa romaani ”Avoveteen” on nuoren miehen kasvutarina, ja liittyy olennaisesti kilpaurheiluun. Samannimisessä elokuvassa päähenkilöä näyttelee Pohjolan Tarzaniksikin kutsuttu komea kotkalaispoliisi Kullervo Kalske.