Miau maukuu kissa ja pomppii päälläni pomps pomps. Krooh yritän jatkaa unia. Mutta kissa vain pomppii pompotipoms ja maukuu miau. Herään ja mietin, miksi Suomessa kissa sanoo miau, mutta Ruotsissa mjau ja Jenkeissä meow. No joo, nousen sängystä humps vaan ja töps töps töps töpöttelen keittiöön keittämään kahvia.

Plöts plöts tiputan kissalle märkäruokaa. Kurr kurr kurr kurnuttaa kahvinkeitin kuin sammakko; kahvi on kohta valmista. Enää kuuluu vain tip tip tip. Lirrrr kaadan kahvin kuppiin ja töps töpsöti töps siirryn olohuoneen puolelle. Taps taps taps kissa seuraa perässä. 

Tumps istun nojatuoliin ja tiks avaan aivojenmädättäjän, josta tulee päivän sää hyrr kylmää. Hörps ah että on hyvää kahvia. Kun itse tekee, saa mitä haluaa. Sama pätee lapsiin.

Klik asetan tyhjän kupin tassille ja menen töps töps vessaan. Lorlorlorlorlorlor aaah lorlorlorlorpotilorlor prrrt prrrrt plötsis aaah pyyhkis pyyhkis pyyhkis snif huoh.

Pesen vielä hampaat suihkis suihkis hörps purskutipurskuti pthyi ja ammun finnin peiliin spruits. 

Räts! Ruokasalin lipaston päällä seissyt Tapio Wirkkalan lasimaljakko on palasina lattialla. Kulhon paikalla istuu kissa veistoksellisessa asennossa.

”Kääk!”

”Miau.”

Pirrr pirrr pirrr.

”Ilkka Muurman.”

”Oletteko kiinnostunut aurinkoenergiasta?”

”En.” Klik.

Kilin kalin korjaan palat pois ja raah raah raahustan takaisin olkkarin nojatuoliin tumps. Kissa pomps kurnauskis hyppää syliin miau hyrrrrr. Aivojenmädättäjässä tuntematon julkkis lörpötilörpöti puhuu mutta ei sano mitään, joten alan viuh viuh surffata aivottomasti kännykälläni.

Puhelin panee PAM. Some räjähti.