Moni Haminan teatterissa kävijä tuntee nimen Irene Peippo. Haminan Teatteriyhdistys kutsui hänet yhdistyksen kunniajäseneksi uudenvuoden päivänä, joka on Irenen syntymäpäivä. ”Irene on merkittävä osa teatterimme historiaa ja toimintaa. Hänen panoksensa, intohimonta ja teatterille antamansa aika ovat rikastuttaneet sekä yhteisöämme että yleisöä vuosien ajan”, mainitaan kunniajäsenen kutsukirjeessä.

Irene Peippo on reilun neljänkymmenen vuoden aikana ollut mukana teatterin toiminnassa tavalla jos toisellakin; näyttelemässä teatterituotannoissa ja Konkarit -ryhmässä, järjestämässä rekvisiittaa, avustamassa puvustuksessa, kahvittamassa yleisöä ja niin edelleen. Tekijänä siellä, missä tekijää on tarvittu.

– Esityksen rakentaminen vaatii yhteistyötä ja sitoutumista. Varmaan siinä on syy, miksi teatteriyhdistys on niin hyvähenkinen, tiivis yhteisö, Irene toteaa.

Vuosikymmenien aikana hän muistaa olleensa tauolla teatteriharrastuksesta ainoastaan lyhyen ajanjakson joka ajoittui koronavuosiin.

– Teatteriharrastus on antanut paljon, ja antaa edelleen. Haminan teatterin lisäksi olen mukana myös Eläkeliiton Vehkalahden osaston Virkeät -viihderyhmässä.

Teatteri tuli Irenen elämään 1980 -luvun alkupuolella. Saviniemessä lapsuutensa viettänyt Irene
Kuosma opiskeli Helsingissä, valmistui tekniseksi piirtäjäksi ja avioitui. Aviomiehen työ Suomen lähetystön kaupallisella osastolla vei perheen maailmalle, ensin Isoon-Britanniaan ja sieltä Irakiin. Irakin-Iranin sodan vuoksi aika Irakissa jäi lyhyeksi. Perhe evakuoitiin, ja muutti pysyvästi Suomeen ja Haminaan 1980.

– Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Pienen kaupungin etu on, että perheen elämän kannalta tärkeät asiat, kuten asunto ja lasten koulut, järjestyivät mutkattomasti.

Pian Haminaan muuton jälkeen Irenen ystävätär houkutteli hänet mukaansa teatterin avoimiin voimisteluharjoituksiin.

– Ritva Kanerva piti kahdesti viikossa voimistelua ja mm. ääniharjoituksia teatterin harrastajille. Siellä minua sitten kysyttiin mukaan näyttämöllekin. Suostuin, kunhan ei vain tarvitse tehdä puherooleja.

Ensimmäinen roolisuoritus  oli Kesäpuiston kesäteatterinäytelmässä Seitsemän veljestä. Siinä Irene esitti veljesten äitiä, eikä puhua tarvinnut.

Sitten tuli seuraavaksi näytelmä Talo Isoympyräkadulla. Näyttelijät saivat käsikirjoitukset, ja kun Irene katsoi omaa rooliaan, tuli parahdus:

– Mitä, täällähän on repliikkejä!

Siitä alkoi vuosikymmenien näyttelijänura. Tuorein rooli on viime kesältä Jalle Niemelän ohjaamassa Nunnia ja konnia -musikaalissa. Siinä Irene näytteli nunna Maria Martinus Matkalaisen roolin.

– Musikaali oli teatterin ja Popköörin yhteistyötä. Sitä oli todella hauska tehdä! Vieläkin on elävästi mielessä helteisten esityspäivien läkähdyttävä kuumuus näyttämöllä ja porukan yhteishenki.

Jalle neuvoi näyttelijöille konstin millä pitää itsensä viileänä nunnan kaavun alla: päähineen alle laitettiin kostea, jääkaapissa viilennetty kangas. Se haihdutti hyvin.

– Koska asun lähellä kesänäyttämöä, vaihdoin yleensä nunnan kaavun päälleni kaikessa rauhassa jo kotona. Kaduilla saatettiin kyllä ihmetellä, kun nunna kiiruhtaa kohti teatteria.

Irene kiittää teatteria loistavana harrastusyhteisönä. Myös jokainen ohjaaja, joita vuosien varrella on ollut monta, saavat arvostusta.

– Jokainen heistä on erilainen, ja jokaiselta olen oppinut jotain uutta.